Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Päivä 17

Parasta joulublogin pitämisessä?

Alkuperäinen ideanihan oli kertätä kaikki lempireseptini yhteen paikkaan. Reseptimappini nimittäin pursui ja tursui papereita ja reseptit alkoivat, muovitaskuista huolimatta, olla aika huonossa kunnossa.  Eli saisin "koko joulun" turvallisesti talteen. Jossakin vaiheessa tämä projeksti kuitenkin karkasi käsistäni ja blogini alkoi elää ihan omaa elämäänsä. 

Miksi? Siitä yksinkertaisesesta syystä että teidän palautteenne kannustaa minua jatkamaan. Kommenttinne saa hymyn huulilleni, ja taas on pakko kirjoittaa muutama rivi, jos vaikka joku kommentoisi jotakin. Tämä on hieman kuin tuo naamakirja, on ihan pakko kurkata olisiko joku kommentoinut!

Ystäväni toki tietävät että olen ihan hieman hurahtanut tähän suureen juhlapyhään, mutta blogin kautta olen löytänyt ihan uusia jouluihmisiä. Ja huomaan etten missään tapauksessa ole yksin. Meitä on paljon!

Joten kaikkein parasta: uudet ja vanhat ystävät, eli te lukijani! Ja sain ne reseptit kerättyä yhteen paikkaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...