Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Päivä 10

Päivän jouluriimi

Minusta on aivan ihanaa keksiä värssyjä lahjoihin. Tänäkin vuonna niitä on tehty, mutta jos paljastan sen, omasta mielestäni vuoden parhaimman, täällä niin saaja saa tietää lahjansa ennakkoon. Eihän sellainen käy päinsä ollenkaan.

Huomaan että aika usein käytän samoja sanoja runoissani, mitä sitä hyväksi havaittuja vaihtamaan. Astrid Lindgrenin Melukylän lapsetkin riimittelivät jouluna, siitä olen aiemmin täälläkin kertonut. Koska olen lukenut kirjat alkuperäiskielellä, en osaa sanoa miten manteliriimi käännösversiossa menee, hauska se oli ainakin ruotsiksi:

"Mandeln den gick mitt itu, Agda blir nog Oskars fru"
Ote on kirjasta (Mer om oss barn i Bullerbyn) Melukylässä tapahtuu. Jos joku osaisi kertoa miten se käännös on onnistunut. 


Meillä koko perhe keksii enemmän tai vähemmän ontuvia runonpätkiä, niitä on oikeasti hauska lukea aattona. Päivän runo siis olkoot eräs viime vuonna pakettia koristanut kortti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...