Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Päivä 16

Lempijoulukuvasi jonka olet itse ottanut

Tämä ei ollut mitenkään kovin helppo haaste.

Lempikuvissani ovat ne kaikkein rakkaimmat enkä heidän naamojansa ilman heidän lupaansa pistä blogiini. En tiedä irtoaisiko sellaista lupaa, en ole edes pyytänyt. Mutta samalla kun kaivoin esille kuvan, jossa neidit poseeraavat joulukorttiimme viitisen vuotta sitten, osui silmääni tällainen ihme. Joulukuusen koristelua!

Kuva nyt ei ole kovin kummoinen, se on eräs jäädytetty hetki, ei sen ihmeellisempi, mutta tunnelma on ihana. Tytöt olivat jo menossa nukkumaan, kuten vaatetuksesta voi päätellä, kun iskä vihdoinkin saatiin ylipuhuttua: kuusi tuli sisälle! Iskä oli ajatellut että saavat koristella kuusen aamulla kun heräävät, mutta kuka lapsi suostuu nukkumaan jos sisällä on kuusi ilman vaatteita? Siispä lapsukaiset ripustelevat palloja "keskellä yötä", projektiin meni aikaa ihan kohtuuttomasti, lienee se nukkumaanmenoaika hidastanut toimintaa? 

Kuusesta tuli hieno ja iskäkin ehkä oppi jotakin? Kuusi kannattaa tuoda sisälle ihmisten aikoihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...