Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste pasta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pasta. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Rikkaruohoja

Jokakesäinen taistelu on hävitty!

viime vuonna vannoin että tänä kesänä sodin vuohenputkea vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Toisin kävi. Harmikseni taas huomasin että vuohenputki on kasvanut järjettömän pituiseksi. Helpompaahan sen kitkeminen tietysti on nyt kun vartta on vaikka muille jakaa, mutta en vaan kestä tuota äklöä kasvia. Minkä takia sitä piti tänne munkkien yrttipuutarhaan istuttaa? Eikö rosmariini olisi kelvannut? Tuon putken kuulema saisi syötyä hengiltä, en vaan tiedä riittääkö inspiraationi siihen. Lasagneakin siitä voisi tehdä, ainakin Strömsössä. Minä nyt kuitenkin tyydyin kitkemään rikkaruohon ja viskaamaan jätteen kompostikasaan. Siellä kai se sitten lisääntyy?

Koska muutenkin inhoan kitkemistä, eivät nuo inisevät ötökät ainakaan saaneet mielialaani korkeammalle. Onneksi oli tuo ThermaCell kokeiltavana ja sain ainakin nuo inisiät pois korvieni juuresta häärimästä. Jouduin jopa kertaalleen maton vaihtamaan, joten kitkin siis todistettavasti yli 4 tuntia. Hyvä minä! TermaCell tuntuu todellakin toimivan hyttysiin, valitettavasti mäkärät eivät ymmärrä että niidenkin kuuluisi painua jonnekin pääskysten ruoaksi vaan kiusasivat minua.

Koska en suostunut, Strömsön tapaan, rikkaruohojen popsijaksi niin päätin tehdä itselleni salaatin iltapalaksi.
Mistä olen alunperin reseptin löytänyt on täysi mysteeri, luultavasti siinä ei kuitenkaan ole mitään alkuperäistä jäljellä, joten voin iloisesti tarjota sitä omanani:

Ullan pastasalaatti

n. 400 g broilerin suikaleita, tällä kertaa kokeilin valkosipulimarinoituja, yleensä valitsen maustamattomat ja lisään sitten suolaa ja currya kun paistan ne kuivalla pannulla.
Kattilallinen keitettyä pastaa. Usein käytän jotakin värikästä versiota, tänään oli täysjyväpastaa, joka ei valitettavasti tuo väriä elämään

"Kastike":
1-2 keltasipulia
½ purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
Valkosipulia , tänään kuivattua rouhetta
Pippuria (valko, musta, puna, viher) kokonaisina
Yrttejä Saksalaisessa ruokakaupassa on ainakin ollut myynnissä kuivattuja yrttejä purkissa. Ei aavistustakaan mitä purkki sisältää, mutta ihan hyvää se on. Rosmariinia löytyy yleensä ikkunalaudalta, sitä kanssa. Ja yrttisuolaa, suosin Herbamarea. Tosin siihenkin löytyisi Strömsön sivuilta resepti. Pääsisiköhän taas vuohenputkesta eroon?

Paistettu broileri ja keitetty pasta sekoitetaan keskenään. Tehosekoittimeen kaikki kastikeainekset ja täydellä teholla "soosiksi". Kaadetaan pasta/broilerin päälle. Sekaan vielä maissia ja salaatti on valmista nautittavaksi!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Pikaruokaa

Olemme sukua Karviselle.

Tiedättehän sen ylilihavan kissan joka rakastaa lasagnea. En sinäänsä tiedä löytyykö maailmasta kissaa joka oikeasti rakastaa lasagnea, mutta ehkä löytyykin. Meillä ainakin siitä tykätään. Tosin en todellakaan muista että Nemo olisi lasagnea syönyt. Sheltit sen sijaan kyllä söisivät jos niille tarjottaisiin. Minä todellakin olen Karvisen sukulaissielu.Voisin allekirjoittaa montakin tuon mainion kissan (tai ainakin Jim Davisin) ajatusta: "Eat and sleep. Eat and sleep. There must be more to a cat's life than that. But I hope not." "Diet is "die" with a "t."" "I am hungry. Therefore I am"... Ok, taisitte ymmärtää.

Olen joskus nuoruudessani tehnyt lasagnea, hurjan työlästä on muistikuvani tuosta. Olen kuitenkin syönyt loistavaa lasagnea monessa paikassa mutta en silti ole jaksanut yrittää uudestaan itse.Inhoan kuitenkin eineksiä, joten tänään päätin olla reipas ja jättää toisten äitien tekeleet kaupan hyllyyn.

Suuntasin siis määrätietoisesti plussakaupan pastahyllyn ääreen. Hurja määrä Simpson pastaa, prinsessa pastaa, kruunuja, perhosia, eläimiä...luoja, eivätkö lapset syö nykyään tavallisia makaroneja? Tosin täytyy sen verran nostaa markkinaihmisille hattua että tunnustan: osa tuotteistä löytyi jopa täysjyvä tuotteina. Lasagnelevyjen löytäminen olikin sitten haastavampaa. Lasagnea varten kuuluu ostaa pakkaus jossa e-koodeja vilisee. Onnistuin kuitenkin lopuksi löytämään ylimmältä hyllyltä lasagnelevyjä. Ja vielä vihreitä sellaisia! Kyseessä eivät olleet yli-ikäiset, homehtuneet levyt eikä myöskään polittinen kannanotto. Sen sijaan levyt sisälsivät pinattia. Hyvä! Ja ovat vielä vegaaneille sopivia, eivät sisällä kananmunaa. Siispä jos päätän tehdä joskus kunnon kasvislasagnen niin tämähän on suorastaan loistava tuote. Ainut (iso) miinus tulee alkuperämaasta. Berlusconi ei kuulu fanittamiini henkilöihin ja pendolinosta nyt ei viitsitä edes puhua.

Naudan jauhelihaa nyt aina löytää kaupasta ja seuraavaksi suuntasinkin kermahyllylle. En todellakaan aikonut tehdä sitä valkokastiketta itse, sen sijaan ostin Valion laktoositonta Mustapekka ruokakermaa. Ja samaisen firman valmiiksi raastettua arkijuustoa. Sitten Vovlon nokka kohti kotikaupunkiani ja lasagnentekoa.

Pikalasagne

n. 12 Pirkka pinaattilasagne levyä
purkillinen Valio Mustapekka ruokakermaa
juustoraastetta
Lihakastike:
700 g kotimaista naudan jauhelihaa
500 ml luomu tomattimurskaa
2 keskikokoista sipulia
valkosipulirouhetta
grillimaustetta

Kuullota sipulikuutiot, ruskista ja mausta jauheliha. Sekoita kaikki kastikeaineet keskenään ja kiehauta.

Lasagnevuoan pohjalle hieman kastiketta, päälle lasagnelevyjä, kastiketta, lasagnelevyjä...jatka kunnes kastike loppuu. Kaada koko komeuden päälle ruokakerma ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min eli kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...