Ensimmäinen valmiina

Olen ollut ilkeä äiti!

Tänä vuonna eivät joulukalenterit tipahtaneetkaan kätevästi nenän eteen, vaan ne oli tehtävä ihan itse. Ja vieläpä kierrätysmateriaalista! En suostunut ostamaan edes paperia kalentereiden tekoon. Liimaa ja teippiä sentän sai kaupasta. 

Projektia varten olivat suloiset työkaverinikin keräneet vessapaperirullia. En ole muuten koskaan aiemmin huomannut miten erilaisia eri rullat ovatkaan. Ihan käsittämätöntä. Minä kun luulin että rullat ovat jotakin standardikokoa. Mitä vielä! No, kotimaiset rullat ovat keskenään samanlaisia, sen sentään tässä projektin aikana opin.

Ihan ensimmäiseksi siis niedit joutuivat etsimään 24 suurinpiirtein samankokoista rullaa. Suhteellisen haastavaa sekin, vaikka rullia oli kotona muutama ylimääräinenkin. Toinen neideistä joutui saksihommiin ja sai lyhentää muutaman ylipitkän oikeaan pituuteen. Liian lyhyet joutuivat odottamaan savupiippuvaihetta.

Kun rullat oli kasassa oli aika rakentaa niihin näköeste:

Rullat numeroitiin. Toiseen kuulema tulee roomalaiset numerot. Loistavaa! Tässähän tytöt oppivat samalla kun tekevät. Kesksutelimme hetken onko se VIII vaiko IIX. IIX lienee se oikea tapa, lyhyempi, mutta VIII on kyllä se useammin nähty. Kohdassa XIIX tuo on kuitenkin huomattavasti kivemman näköistä kuin XVIII. 

Saa nähdä mihin muotoon ex-uimarimme sitten päätyy. 

Valmiit rullat liimattiin kiinni toisiinsa ja sitten talolle rakennettiin vielä pahvilaatikosta seinät ja katto. Katto sai jopa hieman väriä. Katolle vielä svaupiippu ja hieman pumpulia savuksi. Se oli sentään ylijäämää torkkupeittoprojektista, eli ihan puhdasta. Vessapaperiakin olisi saanut ottaa ihan käyttämätöntä rullasta, eräs rakentajista nimittäin kysyi pitääkö senkin olla kierrätettyä, jos olisi siitä halunut tehdä savua. Pätkä jämälankaa sai toimia ripustuslankana. 

Minulle jäi vielä se kaikkein hauskin projekti: täyttö.

Alkuperäinen idea tulee täältä