Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Matkustelu avartaa

Merenelävät ovat suosiossa.

Uimarimme ei söisi muuta, jos saisi valita, kuin hummeria, rapuja, simpukoita, kalaa, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Valitettavasti asumme täällä kaukana pohjoisessa, joten tuore, grillattu hummeri ei todellakaan ole mikään jokapäiväinen herkku. Ei edes harvinainen sellainen. Kerran on neidit saaneet tällaista herkkua, Kap Verden matkallamme. Auringon laskiessa mereen istuimme terassilla nauttimassa saksiniekkaa, elämä on joskus todellakin yhtä juhlaa.

Malmössä söin pari kesää sitten elämäni ihanimman pastan, V.E.S.P.A nimisessä ravintolassa. Suosittelen lämpimästi mikäli poikkeatte siellä päin! Se Frutti di Mare pasta oli sanoin kuvaamattoman ihanaa. Siitä inspiroituneena tein vastaavaa kotona viime viikonloppuna, ensimmäistä kertaa elämässäni keitin sinisimpukoita. Siis eläviä sellaisia. Minulla on montakin traumaa lapsuudestani näköjään. Yksi niistä on rapujen keittäminen. Kummallista miten voin muistaa tällaisenkin jutun. Meillä oli ammeessa rapuja joita piti varoa ettei ne pääse "saksimaan". Ihailin näitä mönkiöitä hetken kun isi touhusi keittiössä. Kun vesi oli kiehuvaa oli rapujen vuoro. Yksi kerrallaan ja... no tajuatte varmaan pointtini. Tuon jälkeen isä osti ravut pakastealtaasta, en tidä miten ison numeron eläinsuojelija minussa on tuosta tehnyt, sen muistan että isä vannoi että ne kuolevat välittömästi kun osuvat veteen. Kummitätini on selvästi ollut ymmärtäväisempi kuin isäni. Heidän rapunsa päätyivät akvaarioon ja talvehtimaan jääkaappiin.

Tänään en kuitenkaan päätynyt sinisimpukoihin vaan katkarapuihin. Uimari tilasi tomattikeittoa ja päädyin sitten tekemään toisenlaisen version edellisestä keitostamme.

Tomaattikeitto katkaravuilla

1 sipuli
1 punainen parika
1 iso porkkana
4 pientä perunaa
500 g tomatimurskaa
kalaliemikuutio
4 tl kuivattua valkosipulia
luraus sitruunamehua
luraus salsaa, medium
limepippuria
suolaa
500 g kuorittuja katkarapuja

Kuullota sipuli ja lisää paloiteltu parika, perunat, porkkana ja kaada tomattimurska päälle. Anna kiehua kunnes porkkana on pehmeää. Lisää mausteet ja soseuta keittopohja sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä. Kaada katkaravut keittoon ja kuumenna nopeasti kiehuvaksi. 

V.E.S.P.An ihanat annokset. Myös se pasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...