Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 14. helmikuuta 2013

Huijausta

Päätin vähentää, edes hieman, meidän hiilijalanjälkeä.

Yksi tapa tähän on vähentää tuota hukkaan menevää ruokaa. Yritän, vaihtelevalla menestyksellä, suunnitella ruoat niin ettei ainakaan raaka-aineet pääse vanhenemaan. Ja huolehtia siitä ettei tähteitä jäisi jääkaappiin lojumaan.

Katselin päivällä Sikken ruokaohjelmaa ja siellä tehtiin linssivuokaa. En ole elämässäni tehnyt yhtikäs mitään linsseistä, joten päästin jatkojalostaa Sikken reseptiä ja tehdä lihamureketta. Eikun kauppaan hankkimaan linssejä. Katsotaan saanko perheemme lihansyöjän syömään tätä, mitään en tunnusta ennen kuin annos on syöty! Linsseissä on tietääkseni ihan hyvin proteiinia, joten terveellisiä ne ainakin ovat.

Linssimureke

2 dl punaisia linssejä
3 dl vettä 

400 g paistijauhelihaa
125 g emmentaljuustoraastetta

1 sipuli
1 jumbo herkkusieni 
2 valkosipulinkynttä 
2 viipaletta täysjyväleipää (minä käytin ruutuja)
tilkka maitoa
3 rkl persiljaa (sitä oli jäänyt kun tein kalaa)
1 rkl sitruunamehua (sitäkin jäi kala-annoksesta)
2 kananmunaa
suolaa

mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä niitä hiljalleen n. 10 min, eli kunnes vesi on imeytynyt. Sillä aikaa voit loistavasti valmistella loput taikinasta. Silppua sipulit, persilja ja sieni. Minä pistin hieman kuivuneen leivän palaset turpoamaan maitotilkkaan. Sekoita juusto, silppu, leipä, mausteet ja hieman jäähtyneet linssit. Mausta. Tämä oli jo aivan yllättävän hyvää minusta. Lisää jauheliha ja kananmunat, sekoita tasaiseksi massaksi. Paista 200 asteessa noin 50 min. 

Hieman enemmän mausteita olisin kaivannut, pitää jatkojalostaa tuotetta. Hieman kuivaakin tämä oli, kunnon kastikkeen vaatii seurakseen. Mutta ihan käyttökelpoinen resepti, linssit ovat syötäviä!




Pakko vielä kertoa reaktioista. Lihansyöjälle kelpasi. Kysyin myös luistelijalta tietääkö hän mitä on syönyt. No ei tietenkään. Kun kerroin punaisista linsseistä hän ryntäsi vessaan. En edes ajatellut että tästä voisi saada aikaiseksi yökkäysrefleksin. Pitäisiköhän minun pitää kotona kotitaloustunteja? Neiti ei suinkaan kuvitellut syövänsä kasviksia vaan silmän osia. Näki kai edessään pieninä söpöjä albiinopupuja joilta äiti irrottaa silmät ja poimii sitten linssit syötäväksi?


Eihän tuosta näe että siinä olisi muuta kuin yrttejä ja jauhelihaa...


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...