Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kirjeystäviä

Viikon kortti jäi esittelemättä viime viikolla.

Eikä se varsinainen kortti tule tälläkään viikolla esiteltyä, aion nimittäin esitellä joulukirjeitä. Tänäkin jouluna saimme kolme kirjettä. 

Tapasimme häämatkallamme aivan ihastuttavan pariskunnan "pohjoisesta", sieltä jostakin Joulupukin naapurista, ja olemme siitä asti saaneet nauttia heidän ihanista joulukirjeistään. Ellei jouluksi tule "punaista" kirjettä, olisin taatusti kovin pettynyt. Yhtenä vuonna kirje tuli vasta välipäivinä, mutta tuli kuitenkin. Postileimasta päätelleen kirje oli pistetty matkaan ihan ajoissa, mutta eksynyt kai sitten matkalla etelään? 

Toinen kirje tulee kaukaa ulkomailta, ihanaa on seurata senkin perheen kuulumisia. Vaikka sähköposti on keksitty ja nopea tapa kommunikoida, on näissä kirjeissä kuitenkin oma taikansa.

Kolmas kirje onkin sitten korttimaisin näistä ja roikkuu muiden korttien kanssa koristamassa kotiamme jouluna. 

En tiedä mistä joulukirjetraditio alunperin tulee, mutta hurjan hauskaa on lukea kuulumisia kerran vuodessa ihan paperisessa muodossa. Ja kun kirjeet vielä säästää niin tuostahan saa ihan "perhehistoriikin" tehtyä.



1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...