Ruokaa

Tämä nyt ei ehkä täytä jouluruoka kriteereitäni, mutta koska minulla on joulu aina, niin päätyyhän tämäkin loistava resepti tänne! Blogin ideahan oli kerätä ne parhaat reseptit yhteen paikkaan. Sitäpaitsi olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä etten tahtoisi kinkkua joulupöytääni. Aamuvoileivän päällä, paksun sinappivuoren alla, se puolustaa paikkaansa, mutta ruokapöydästä en kyllä sitä juurikaan jäisi kaipaamaan. Voisin ihan hyvin vaihtaa kinkun esimerkiksi kalkkunaan. Vaikka onkin erään toisen maan jouluruokaa niin kyllä se vaan possunpyllyn minusta voittaa. Ja kun oikein asiaa mietin, voisin jättää koko "lämpimän" ruoan pois joulupöydästä. Kalapöytä riittäisi minulle vallan loistavasti ja jälkiruoaksi sitten jotakin siskoni taikomia herkkuja. Mutta jouluun on vielä hieman matkaa, siis siihen osaa joulua jonka kristitty maailma tunnustaa, joten syödään nyt toistaiseksi jotakin muuta kun sitä virallista joululihasta.

Kaverini loistavasta ideasta olin ajatellut tehdä isänpäivä herkkuja. Päädyimme kuitenkin eilen ravintolaan syömään ja vaikka olimme aiemmin todenneet paikan ihan kelvolliseksi jäi eilinen vierailu viimeiseksi. Paahdetut vihannekseni oli piilotettu pihvini alle. Kun maistoin ensimmäistä palaa tajusin miksi. Siirsin pihvini pois tieltä ja alta löytyi palasia jotka olisivat kelvanneet Carbo Medicinalis purkkiin vatsalääkkeeksi. Nostin ne lautaseni reunalle, esittelin niitä myös tarjoilijalle kun hän tuli kysymään otammeko laskun. Vastasin että kyllä, mutta en aio maksaa niistä ruokajuomista joita ette ikinä tuonneet. Anteeksi on selvästikin sana joka puuttuu nykyään sivistyssanakirjasta. Kuten myös se "olen pahoillani" lause. No, ei hätää. Hän lupasi viedä ne lääkehiilipalaset kokille, ehkäpä joku muu, potentiaalisesti vatsatautinen, sai ne lautaselleen. Mutta olisin siis osannut itse tehdä parempaa. Ja teinkin tänään. Lämmin kiitos Leilalle reseptistä. Voisin tietysti toimittaa tämän reseptin Sellon Retron kokille...

Leilan pikaruokaa

"Naudan paistia pakastepussiin maustumaan suolan, pippurin, yrittiseoksen ja muutaman balsamicotipan kanssa. Käännellään sopivin väliajoin, saa muhia mielellään vuorokauden, ensin jääkaapissa, sitten lämpimässä niin että liha hieman lämpenee.
Seuraavana päivänä pussiin mukaan pari porkkanaa ja sipuli pilkottuna.
Annetaan muhia kypsäksi 150 asteessa.

Uuniin myös paistokelmuun löysästi kiedottu satsi porkkanapuikkoja, lanttupuikkoja, sipulilohkoja ja perunanpuolikkaita, vähän öljyä ruiskien päälle ja yrttiseosta.

Herkullinen kastike lihalle tuli, kun otin pussista liemen sekä porkkanat ja sipulit, hienonsin sauvasekoittimella ja laitoin paistiliemeen, ja siitä kastikkeen."

Tätä siis tein tänään, oli todella hyvää, jopa "söin jo koulussa, hups, oliko tänään koulupäivä"-lapsemme söi hyvällä ruokahalulla. Suosittelen!