Tunnelmaa hakemassa

Ystäväni vei minut tuulettumaan, olin helposti ylipuhuttavissa kun mainittiin se maaginen sana: joulumarkkinat.

 

Kuva täältä

Lähdimme syysmyrskyjä uhmmaten Tallinnaan katsomaan miten paikallinen joulutori avataan. Kyllä tuollainen joulutori vaan on ihana! Onhan noita toki pääkaupungissammekin, mutta Espalla tuppaa olemaan ahdasta ja hankala liikkua. Jostakin syystä Tallinnassa oli tilaa ja avaraa, vaikka ihmisiä sateesta huolimatta oli reippaasti liikkeellä. Ja tunnelmaakin oli saatu valoilla ja havuilla aikaiseksi. Eikä se ihana glögin tuoksu joka tulvi jokaisesti joulumajasta ollut pahitteeksi. Maistelimme glögiä sateessa ja oikeasti tuli ihan jouluinen olo. Kokeilin myös paikallista mustikka-viinimarjaglögiä. Se oli ihan hyvää lämpimänä juomana, romminsa kera, mutta en nyt tiedä oliko se erityisen glögistä noin muuten. En siis vieläkään ole löytänyt Tuike korviketta. Jatkan etsiskelyä, pahempiakin hommia olen elämäni aikana tehnyt. Tällainen glögien koemaistaminen on ihan hauskaa.



Nuo vanhan kaupungin myyntikoijut olivat söpöjä. Alareunassa, eli lähes maan tasalla oli lumihiutaleen muotoisia "reikiä" joista tulvi valoa pimeeseen iltaan. Ja mökeissä myytiin sitten kaiken näköistä tarpeellista käsityötä. Ja yhdessä oli sitten vielä paratiisi tarjolla: kaikkea mitä joulukuuseensa voi toivoa. Oli enkeleitä, palloja, hiutaleita, jääpuikkoja... Palloissa oli hauska eläinteema. Kettuja, oravia, kaneja rusehtavan harmaalla pohjalla. Melkein ajattelin koristaa kuuseni uusiksi tänä vuonna, mutta kuusen koristelu kuuluu lapsille, joten katsotaan sitten kun saan kuusen omaan hallintaani mihin päädyn. Siihen asti se koristellaan juuri niin kuin lapseni tahtovat. Paitsi yhden asian minä määrään. kelloni tulee kuuseen niin että näen sen kun istun sohvalla.

Torilla oli myös pari poroa aitauksessaan. Ne nyt eivät näyttäneet siltä että olivat kovin jouluisessa tunnelmassa, makasivat oljillaan ja näyttivät kyllästyneiltä. Eivätkä ne häkkiin pistetyt kanitkaan kovin terhakkaana olleet, ehkäpä häkissä kököttäminen ei ole eläinten mielestä ihan hupaisaa? Varsinkaan sateisella torilla tuhanisen ihmisten tuijottaessa.

Häkeistä puheen ollen: Joulun henki kökötti yhdessä häkissä. Olen kiltisti etusormellani sivellyt sen rintaa 3 kertaa, nyt ensi vuosi menee loistavasti! Ei ihme että joulu on ollut minulta hieman kateissa, sehän on ollut tungettuna häkkiin Tallinnassa. Onneksi löysin sen!



Tämä joulun henki on nimeltään Menhard, kuulema, ja se on syntynyt ja kasvanut maan eteläosissa. Tämä olento puhui puitten ja lintujen kieltä, ainakin tarinan mukaan. Kovin avuliaskin tämä tyyppi oli, ihmiset saivat apua niin henkiseen kuin fyysisiin vammoihinsa. Luonnonlääketiedettä harrasti jakelemalla lehtiä ja yrttejä eri vaivoihin. Vuonna 1995 tämä ötökkä päätti jäädä maan päälle joulun henkenä jakamaan ihmisille onnea ja terveyttä. Ja kuinkas sitten kävikään? Tungettiin häkkiin! Ei ihan reilua.



Kauppakeskuksissakin oli jo joulu selvästi esillä, olihan tuo ensimmäinen adventtisunnuntaikin viime viikonloppuna. Joululaulutkin soivat, eivätkä ne yhtään ärsyttäneet, kuten totesin, nyt saa se virallinen joulunodotus jo alkaakin.