Ikkunaa odotellessa

Osallistuin Sunnuntain "tutkimukseen" millainen jouluihminen olen. Kyllä oli laadukas testi :) ihan yhteen kysymykseen vastaamalla sain alla olevan loistavan tiedon!

"

Hei Ulla, olet itseoikeutettu Joulun tähti

Kaiken keskipisteenä jaat iloa muille ja saat osaksesi vilpitöntä ylistystä ja ihailua. Tutun ja turvallisen olemuksesi ansiosta ympärilläsi pyöritään ja hyöritään. Et ole muotioikkujen perään ja siksi juuri sinun jouluusi sopiikin Sunnuntain luomuvehnäjauhoista leivottu omena-kanelipulla."

Jeps, kaikkea sitä voidaankin yhden lempihajun perusteella arvioida ihmisestä. No, voinhan tästä inspiroituneena tehdä seuraavan kyselyni hajumaailmasta. Tosin olin ajatellut jatkaa torttu teemalla, mutta ehtiihän sitä.

Olen tänään ehtinyt jouluostoksille maamme neljänneksi suurimpaan kauppakeskukseen (piti oikein googlata taas kerran). Olo oli kuin ulkomailla. Tunsin olevani suurkaupungissa ja aivan maalta (huomioikaa nyt että kotikaupunkini "se toinen kauppa" on suurempi) kun vaeltelin käytäviä pitkin. Kaikenlaisia kauppoja joita en ollut aiemmin nähnyt. Ja toki paljon tuttujakin. Löysinkin kaupan jota oikeastaan lähdin etsimään. Se suuntautuu meille jotka vietämme joulua 365 päivää vuodessa ja muistamme syödä joulusuklaamme. Nimikin oli ihanan kotoinen: Zizzi! Ja mitä ihaninta: jokainen vaate johon koskin löytyi myös sellaisen kokoisena että olisin voinut mennä sovituskoppiin. Ja oli siellä muutakin kuin mustaa tarjolla! Ehdottomasti kannattaa ajaa toistekin tuonne.

Pukinkonttiinkin tuli hankittua täyetttä, tosin olen kyllä siskoni kanssa hieman samaa mieltä: aattona se parrakas ukkeli tulee ja saa kaiken kiitoksen ja irtopisteet, mutta se lasten silmien loiste kun pukki tulee on kyllä sen arvoista! Saakoot setä pisteensä, hänhän kuitenkin häviää takaisin Korvatunturille välittömästi ja me saamme nauttia pikkuisten ilosta. Eikä varmaankaan tarvita ukkoa vierailulle monenakaan jouluna enää. Pikkuisetkin kasvavat niin hurjaa vauhtia että voimme kohta luopua valkoparrasta. Sääli sinäänsä. Joulun ihmeitä se partaniekkakin on, joskin aika kaupallinen ihme, mutta kuitenkin.

Tuolla jättikaupassa oli se ainut joulukauppa jota oikeasti kaipaan täällä omissa kauppakeskuksissamme. Stockmann! Se jouluikkunan taika on sanoinkuvaamatonta. Edelleen seison ikkunaan liimautuneena kun pääsen kaupungille. Tuolla oli pikkiriikkinen jouluikkuna. Siellä minä ja se kauppakeskuksen toinen kunnon jouluihminen seisoimme tuijottamassa kettuja ja hiiriä ja kaneja. Tai siis minä seisoin. Meillä oli ikäeroa 40 + vuotta joten ei tainnut se toinen joulufani vielä seistä omilla jaloillaan. Onneksi hänen saattajansa tajusivat siirtää kärryt pois tieltäni, ja napata pikkuinen syliin. Muuten en olisi nähnyt pikkujunia. Jouluikkunaa kun kuuluu katsella kunnolla ja monesta eri kulmasta. Tuo oli siis jonkinlainen paratiisin eteinen, nyt jos koskaan odotan innolla pääseväni Ikkunan ääreen. Huomaatteko muuten että Stokkalla on noita merkittäviä nähtävyyksiä enemmänkin: Kello. Ja Stockmannejakin on vain yksi. Muuta ovat "wanna be" kauppoja. Anteeksi vaan Turku, mutta ei se teidän kauppa ole tuota omaa Tapiolan kioskia kummoisempi. Se ainut oikea on ollut paikallaan 1920-luvulta, joskin tunnustan että sekin on siihen muuttanut. Mutta minun elinaikanani se on nököttänyt tuossa. Ja Ikkuna on nähty lähes joka vuosi, en suoraan sanottuna muista että olisi joskus jäänyt näkemättä. Tuo maistiais ikkuna oli muuten melkein täydellinen, mutta ikkunan yläosaa ei oltu peitetty, joten siimojen liikuttajamekanismit olivat näkyvissä. Tylsää. Minulle pitää jättää se illuusio että Stockan ikkunassa lelut liikkuvat itsestään, siimojahan ei tällä ikänäöllä kuitenkaan huomaa. Ja vaikka huomaisi niin niihin ei saa kiinnittää huomiota. Ikkuna on täynnä taikaa ja siellä lelutkin leikkivät. Olen ihan vakuuttunut että kunhan pääsen sen oikean ikkunan eteen on tämäkin asia paremmin.

 Kotimatkalla sitten pysähdyin myös siihen kotikaupunkini suurimpaan kauppakeskukseen ja kävin hakemassa sen löytyneen vihreän korttini. Vaikka tuon pitäisi olla isompi en ollut ollenkaan eksyksissä enkä tuntenut itseäni turistiksi. Niin sitä vaan yllättävän nopeasti tottuu isoon joka tuntuu kutistuvan onnettoman kokoiseksi. Jos joku olisi kysynyt minulta kumpi on isompi olisin epäröimättä vastannut että naapuri. Onhan sen nimikin isompaan viittaava!