Lisää kiukkuisia kakkuja

Jääprinssan toive synttärikakuksi tänä vuonna oli kiukkuinen lintu. 

Niitähän neiti tekee täällä milloin mistäkin materiaalista, joten en nyt ehkä ollut kovinkaan yllättynyt tästä toiveesta. Nuorempana lapset saivat teemasynttärinsä, täällä on tehty metrinen krokotiili, hevosia, autoja, merenneitoja...milloin mitäkin. Ja nyt sitten kiukkuinen lintu toivelistalla. Tässä on vain yksi pieni ongelma. Aiemmin olen käyttänyt hyväkseni Disneyn keittokirjaa, nyt se petti minut. Miten lapsestani on tullut Rovio-fani? Onkohan tämä jatkuva kiukutteluni kaupassa: emme osta ulkomaalaista maitoa, lihaa, juustoa, tuottanut tulosta? En tiedä olisiko Cake Finder pelastanut minut, teemasynttäreistä on sen verran aikaa että olin unohtanut koko sivuston. Mutta pärjäsimme hyvin ilman sitäkin. 

Olen usein ajatellut että kokeilisin Charoltte Russe kakun tekoa. Ja kun aloin miettiä lintusen muotoa niin sehän oli sitten oivallinen kokeilun paikka. Tosin en ole vieläkään kakkua tehnyt, sillä jääprinsessa sai tehtäväkseen tehdä kakkunsa itse. Päätin tehdä asiasta yksinkertaisen, arvasin että se koristelu olisi tällä kertaa kakuntekoa tärkeämpää. Opin muuten tänään myös että kyseessä on Charlotte Royale jos käytetään rullatorttua. 

Ensin vuorasimme pyöreän siivilän muovikelmulla. Tietysti olisin käyttänyt kulhoa jos sellaisen olisin sopivan muotoisena jostakin löytänyt. Siivilä toimi kuitenkin ihan hyvin. Man tager vad man haver, sanoi aikoinaan jo Cajsa Warg. Tosin hänen keittokirjoistaan ei kyseistä lausetta löydy, eikä hänen nimensäkään ollut Cajsa vaan Christina. Joten unohdetaan se ja lainataan isoäitini lempilausahduksia: Nöden är uppfinningarnas moder. Kelmun päälle ladottiin rullatorttuviipaleita. Torttuja saa kaupasta leipähyllystä. 

Tämän jälkeen neiti teki pakkauksen ohjeen mukaan vadelmamoussea. Sen verran tuosta Blå Bandin ohjeesta poikettiin että maito on meillä laktoositonta Eilaa. Sekaan vielä litra pakastemansikoita. 4 liivatelehteä sulatettiin desilitraan kiehuvaa mansikkamehua, sitähän pakastemansikoista irtoaa. Tiesittekö muuten että liotetut liivatelehdet tuntuvat ihan kumilta ja pelkkä ajatuskin niiden alkuperästä on : YÖK! Mitäs kyselee ellei halua vastauksia? Meillä lapset saavat kuulla totuuden. Mikäli satun sen tietämään. Tiedämme myös missä joulupukki asuu kun ei ole Korvatunturilla, mutten voi sitä tässä paljastaa. Sain sen aikoinaan tietää eräältä perheemme silloiselta viisivuotiaalta.Ja lasten suustahan kuulee totuuden! Mutta kakun tekoon: kaikki aineet nopeasti sekoittaen ja täyte kakun sisälle. Sitten siirretään jääkaappiin hyytymään. 

Sillä aikaa kun kakku hyytyi taiteilija siirtyi suunnittelemaan koristelua. Äiti keskitty suklaan sulattamiseen ja neiti taiteili silmiä ja muita linnunosia. Ja ellette tieneet: talvi on ihanaa aikaa! Millä ihmeen systeemillä suklaan saa hitaasti jäähtymään tällä helteellä? Pakkohan se oli lopuksi työntää jääkaappiin, sillä seurauksella että väri ei oikein kestänyt. No, makuun se ei onneksi vaikuttanut, mutta ulkonäköön jonkun verran. 

Marsipaanin kaulimisen otin omaksi työkseni, muuten tuo linturessukka olisi jäänyt ilman höyhenpukuaan, neiti nimittäin rakastaa marsipaania. Kun olimme saaneet kakun piiloon sai neiti putsata tomusokerit pois pinnalta. 

Ja sitten päästin lapsen irti, marsipaania oli sen verran että valvovan silmäni alla saisimme sen riittämään koristeluihin.

Ensiksi piti saada oranssia marsipaania, kaupassa sitä ei ollut. Punaista ja keltaista sen sijaan löytyi. Ja kyllä koulussa sentään vieläkin opetetaan miten värejä sekoitetaan. Onneksi oli äidillekin opetettu, osasin ostaa sitä keltaista. 

Oranssia siis tarvittiin nokkaan. Terävä veitsi käteen ja sitten geometrisiä kuvioita leikkelemään. 

Punaisesta vielä heltta päähän ja sitten herra saikin mennä jääkaappiin vilvoittelemaan. Samalla ne suklaatkin sinne päätyivät koska projektimme polki paikallaan ilman suklaakoristeita. 

Käväsimme pikaisella koiralenkillä ja loppusilauksen kakku saikin sitten kunniavieraan valvovan silmän alla.

Toivottavasti kummitädille maistui neidin leivonnaiset, sen toisen reseptin saatte lähiaikoina. 

TermaCell sai taas olla ovivahtina koko illan, hyttyset loistivat poissaolollaan. Voihan toki olla että lintusemme  kiukuspässään söi ne kaikki. Ennenkuin me söimme linnun. 

Nyt tämä tuleva opettaja istuu tuossa vieressäni ja lukee uutta keittokirjaansa. Epäilen että kummitäti pääsee maistelemaan saksalaista sitruunakakkua seuraavaksi. Sen kohdalla kuului suurin "mmmm". Pääsisi erään suklaamerkin mainokseen tuolla mmmmm:lla.