Aloitin perjantain ruoan valmistelun putsaamalla nuo paistit. Kädet haisevat nyt lampaan rasvalle, kun olen kalvot ja rasvat poistanut ympäriltä. Rasvaa ei kyllä juurikaan ollut, sen verran tarkkaan tutkin nuo klöntit jo kaupassa.
Muistan kerran lapsuudessani syöneeni, mites tämän nyt ilmaisisi, aika "villaisen" makuista, eli suomeksi pahanmakuista, lammasta. Mene ja tiedä mistä johtui, isäni väitti että väärä teurastusmenetelmä. Minä taas uskoisin, näin hieman itsekin asiaa tutkineena, että kyseinen pääsiäisen uhri oli aika iäkäs. Karitsanlihassa tuota ominaismakua kun ei ole.
Oli nyt sitten sen uuhen ongelma ollut mikä tahansa, minä en tahdo että minun lampaani maistuu villalle. Siispä poistan rasvan lähes neuroottisella tarkkuudella ja nyt ovat rasvattomat lihat luovuttamassa makuansa kahville. Tuohon kahvissa lilluttamiseen olen uskonut ihan siitä ensimmäisestä paististani lähtien. Ja vaikka tänä vuonna en tarjoa "Tonttumuorin lammaspaistia" vaan ihan erilaista paistia, tuosta kahvimarinaadista en luovu. Illalla lampaat joutuvat sitten varsinaiseen marinaadiinsa.
Nyt pitäisi sitten leikkiä muuten vaan kodinhengetätrtä ja siivota täällä. Ikkunatkin pitäisi pestä, tuo kevätaurinko on aika armoton. Jouluksi voi sammuttaa lamput ja sytyttää kynttilöitä, aurinkoa ei saa sammuttaa, siitä ei hyvää seuraa. Siispä siivoamaan! Ja paistamaan koirille nuo kalvot ja rasvat.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti