Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

8.3

Hyvää Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää...

Ja-a, en oikein tiedä pitääkö toivottaa hyvää päivää? Rauhaa ei maailma ole nähnyt varmaan koskaan eikä naisten oikeuksillakaan voida juurikaan rehvastella. Toisen kunnioitus kun ei taida olla ihmiskunnan parhaita ominaisuuksia. Naisia ei monissa kulttuureissa kunnioiteta ollenkaan. Sen pohjalta on paha lähteä rauhaa rakentamaan.

Intian järkyttävät uutiset ovat ylittäneet uutiskynnykset jopa tällä kylmässä Pohjolassa, mutta on noita järkyttäviä tarinoita muuallakin. Aika usein näiden tarinoiden taustalla on vuosisatoja kestäneitä traditioita ja niiden muuttaminen onkin sitten todella hankalaa. Ja ennen kuin aletaan mumista uskonnoista, minä en tiedä ensimmäistäkään uskontoa jossa julistetaan että naista kuuluisi hakata. Kyllä ne "ohjeet" tulevat jostakin ihan muualta.

"Kirgisiassa morsiamen ryöstö on perinteinen tapa, joka on yhä voimissaan. Joka vuosi ainakin 11 800 naista ja tyttöä kidnapataan ja pakotetaan vaimoiksi. Vain yksi tapaus seitsemästäsadasta päätyy syyttäjälle ja vain yksi tapaus 1500:sta johtaa syyllisen rankaisemiseen." Lähde 

En tiedä miksi tuolla ei saada syyllisiä rankaistua, mutta kertoo kai tuo jotakin yhteiskunnan suhtautumisesta tilanteeseen. Joko ei uskalleta tehdä ilmoitusta tai sitten se ei vaan johda mihinkään. Ja nämä nuoret tytöt ovat he jotka tästä saamattomuudesta kärsivät.

Eikä meillä ole syytä täällä röyhistellä kovinkaan paljon. Paperittomia työntekijöitä löytyy Euroopastakin, "kotiapulaisia" jotka nälkäpalkalla raatavat maksaakseen salakuljettajilleen pakomatkansa. Joku nämäkin ihmiset ottavat töihin ja maksavat ihmiskauppiaille jonkun summan saadakseen orjan itselleen.

YKn arvion mukaan joka kolmas nainen kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa. Joissakin maissa tämä luku on yli 70% naisista. En osaa sanoa mikä on vastaava luku miesten kohdalla, mutta tällaisten väkivaltalukujen kohdalla on aika mahdotonta puhua minkäänlaisista oikeuksista tai rauhasta.

Meillä täällä kotimaassa naistenpäivää silti juhlitaan, noista karmivista luvuista huolimatta. Onhan meillä siihen tietysti syytä. Yksi tasa-arvoisimmista maista, ihan oikeasti, vaikka paljon on täälläkin vielä tasa-arvon eteen tehtävä töitä. Enkä nyt välttämättä puhu naisten tasa-arvosta, on noita muitakin epäkohtia olemassa.

Tuo kunnioittaminen on muuten kummallinen asia. Henkilökohtaisesti koen tämän jatkuvan v**** sanan viljelyn joka paikassa todella epäkunnioittavaksi. Tosin sanaa käytetään hyvin luovasti, välillä tuntuu siltä että varsinkin kovin tärkeitä tarinoita kerottaessa sana alleviivaa miten hauskaa onkaan ollut. Samainen sana taitaa myös olla joidenkin henkilöiden nimi nykyyän? "*****, mun pitää mennä kotiin". Oletusarvoisesti puhuja on suunnannut sanansa jollekin tietylle henkilölle? Korostanut kutsumanimellä että sanat on suunnattu juurikin tälle kaverille? Tosin voihan tuo olla joku yleinen kutsumanimi tytöille? Toivon kuitenkin hartaasti ettei niin ole. Se vasta epäkunniottavaa olisikin.

Vaikka ei minulla ole sitä taikasauvaa millä maailmaan saadaan rauha, uskon kuitenkin vakaasti siihen että kunnioitus toista kohtaan on se lääke jolla maailmasta tehdään parempi paikka.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...