Loitavaa Fortum!

Minkälainen koulutus on kaivinkoneen kuljettajalla?

Sähkökaapelia ei ainakaan täällä riehuva mies tunnista, ei edes sen jälkeen että on kertaalleen sellaisen katkaissut.

Kesken "hyvin tärkeän tv-ohjelman" telkkari pimeni. Soitin ensin miehelleni, luulin että sulake meni, koska akvaarioon jäi valo ja terraarioon lämpö. En löytänyt uusia sulakkeita mistään. "Keskustelimme" hetken ja kerroin muutaman mielipiteeni tavaroiden paikoista. Mitä järkeä on säilyttää sulakkeita jossakin korissa apukeittiössä eikä sulaketaulun päällä? Kun niitä tarvitaan on yleensä suhteellisen pimeää jossakin osaa taloa.

Tämän jälkeen sain luennon aiheesta montako sulaketta on järjellistä vaihtaa jos olohuoneen valot (ja tietsikkahuoneen ja pesukoneen ja jääkaapin ja...) eivät pala. Minusta kun se missä lukee liesi ei voi vaikuttaa tilanteeseen mitenkään. Ja jos kaksi sulaketta ovat olleet ihan ehjän näköisiä eikä niiden vaihtaminen auta niin miksi ihmeessä se kolmas tekisi ihmeitä? Hyvähän herran on viisastella jossakin 300 kilometrin päässä! Päätin jättää herran ja hänen loistavat ideansa oman onnensa nojaan ja jatkaa asian selvittelyä ihan itse.

Samalla toinen lapsista selitti että hänellä on koe johon pitää harjoitella. Netissä, luonnollisesti, eihän nykylapsi osaa käyttää kynää ja paperia? Tai tuoda koulukirjojansa kotiin, nehän painavat ja "kaikki löytyy netistä". Niin löytyykin, ellei satu olemaan modeemi pimeänä. Siispä käskin etsiä mokkulan ja ottamaan läppärini käyttöön. Ei mokkulaa missään. Minne järjestelmällinen mieheni piilottaisi sellaisen? Koluttuani kaikki mahdolliset nurkat etsien mokkulaa pistin lapsen soittamaan isälleen. Minä en aikonut kuunnella uusia tarinoita aiheesta montako sulaketta pitää vaihtaa. Mokkula löytyi...se oli miehen matkassa.

Käskin lapsen ottaa hyllystä karttakirjan, hän meinasi tikahtua nauruun: Äiti, täältä löytyy Jugoslavia! Sanoin että on minulla vieläkin vanhempi, omani kouluajalta. Sieltä löytyisi Neuvostoliitto. Tyttäreni heitti ilmaan: onko painos otettu ennen ensimmäistä maailmansotaa. Saakelin teini kun ei osaa edes historiaa kunnolla. Sanoin Neuvostoliitto (ja hän kuuli siltä ajalta kun äiti oli koulussa...).

Koska asunnossa ei meinannut hihitys loppua millään, päätin siirtyä kiukkuni kanssa muualle. Kävelin pihalle ja kysyin "työmiehiltä", siis niiltä jotka tarkkailevat kaivinkoneen toimintaa, ovatko mahdollisesti syypäitä osittaiseen pimennykseen. Eivät tienneet asiasta kuulema yhtikäs mitään, he kun kuulema hitsaavat! Eikö siinä käytetä suojavarustusta silmien edessä ja jonkinlaista tulta tai ainakin kipinöitä tuottavaa laitetta? Siskoni osaa hitsata, samoin isäni ja mieheni, ja muistan ihan selvästi että suojavarustusta kuuluu käyttää. Voin toki olla väärässäkin, mutta sellainen sinertävä liekki kuuluu minusta siihen hommaan. Ei suupielessä roikkuva tupakka.

Päätin ettei miehistä ole mihinkään ja soitin äidille ja pyysin Fortumin puhelinnumeroa. Ja soitin Fortumille. Siellä oli loistavaa palvelua! Ensin valitsin ykkösiä ja nelosia ja seiskoja ihan lottoamalla, minä kun en tiennyt koskiko asiani valokaapelia vai jotakin boksia vai mitä. Siitä olin varma etti laskutus ollut huolenaiheenani. Jokaisen valinnan jälkeen tuli aina vaan oudompia ehdotuksia: valitse yksi jos asiasi koskee gammasäteilyä vesistöissämme tai jotakin lähes yhtä selvää salaviestittelyä. Sen jälkeen että ohitimme kohdan 1= suomi, 2 = svenska 3= english olin ihan hukassa.

Sain kuitenkin langapäähän, tai ainakin teleaalloille vai mitä nuo nykyään ovatkaan, ihanan NAISEN ja kerroin että arvoin numeroita koska en tajunnut vaihtoehtoja. Hän naurahti ja sanoi että anna kuulua mikä on ongelma niin keksitään minne yhdistetään seuraavaksi. Olin luultavasti osannut eksyä oikeaan osoitteeseen (pitäisikö lotota?) koska tämä tuplaX osasi auttaa minua.

Kerroin aluksi osittaisesta ongelmastani ja että olin onnistunut vaihtamaan sulakkeet, ihan itse! Seuraavaksi kerroin että siihen loppuukin sitten tietotaitoni sähköasioissa. Varovasti nainen kysyi tiedänkö missä mittarimme sijaitsee. Ilmoitin iloisesti että en, mutta voin arvata että ne ehkä ovat autotallin nurkassa sijaitsevassa kaapissa johon ei voi sijoittaa mitään järjellistä. Päättelimme että se lienee hyvä paikka aloittaa kadonneen mittarin metsästys, joten suuntasin sinne.

Onnistuin ihan itse löytämään mittarin, mutta heti iski uusi ongelma, siitä piti nähdäkin jotakin. Pimeässä? Onneksi naapurinsedällä oli taskulamppu heidän hyllyllään. Valitettavasti onnistuin lyömään läskini hiekkastiaan matkallani sinne. Teki mieli manata muutamia pyhimyksiä avuksi, mutten tahtonut huolestuttaa ihastuttavaa naista asiakaspalvelussa. Siispä purin hammasta. Kaipa meilläkin olisi ollut joku ledviritys. Jossakin laatikossa, jossakin hyllykössä...mutta tuo mustelma oli kuitenkan säästetyn ajan arvoinen.

Kun valaistus osui siihen löytyneeseen mittariin, piti kertoa mitä lukee L3 kohdalla. Minkä L3? Löysin L1 ja L2  kun auttava enkelini kertoi mistä ne pitäisi löytyä, mutta en yhtään kolmosta. En myöskään naapurin mittarista... Sen sijaan onnistuin löytämään ortodoksiristin, se on T:n yläpuolella, sekin oli oleellinen tieto. Tosin kuvaukseni ortodoksirististä sai pienen hihityksen aikaan toisessa päässä, mutta palveluhenkinen ammattilainen kertoi että hän kyllä tajuaa mitä tarkoitan.

Oikeasti tuo Fortumin ihminen sai minut hymyilemään. Ihan loistavaa asiakaspalvelua! Päädyimme siihen etten ole ihan blondi ja että vika on talomme ulkopuolella. Ihan siitä syystä etten löytänyt kolmosta vaikka näinkin sen ristin.

Olen niin ylpeä itsestäni!

Miehenikin soitti illemmalla ja kysyi joko valot ovat palanneet. Kerroin että eivät ole koko tielle tulleet vaikka kuinka vaihtelen sulakkeita täällä...menenkö seuraavaksi vaihtamaan niitä naapuriin, auttaisikohan se?

P.S. Unohdin ihan mainita: kuvan kaivuri ei liity tähän tarinaan millään lailla, se liittyy edelliseen sähkötarinaani. Kuski lienee sama?