Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Murhanhimoisella tuulella

Vihaan banaanikärpäsiä!

Tiedän että entisenä biologianopiskelijana minun pitäisi ymmärtää tätä geenimallieläimenä toimivaa oliota. En ymmärrä! Miksi ihmeessä niiden pitää vallata minun keittiöni?

Onneksi naapurimaan jätistä löytyi tähänkin ongelmaan ratkaisu! Asker purkki. Tuo kai on tarkoitettu yrttien ripustamiseen, mutta meillä se toimii banaanikärpäsloukkuna!

Astiaan vettä, muutama tippa tiskiainetta pintajännitettä rikkomaan ja omenaviinietikkaa. Kuulema laimennussuhde vesi/viinietikka tulisi olla 60/40, mutta tämä toimii huomattavasti laimeampana nesteenäkin! Pääasia että etikantuoksu houkuttelee nuo ällöt tuonne porekylpyyn. Saippua hoitaa loput ja kärpäset harrastavat syvämerensukellusta ja kertyvät purkin pohjalle. 

Kuulema noita ällöjä voi houkutella myös muovipussiin jossa on tomaatinpalanen houkuttimena. Pussi pitää sitten sulkea niin etteivät kärpäset huomaa. Vaikuttaa hankalalta, taidan pysyä tuossa pyttyversiossani.

Tietysti voisin hankkia nuolimyrkkysammakoita, ne söisivät noita. Myrkkysammakko voisikin olla kaunis keittiössä.

Purkin reunalla 2 epäröivää sukeltajaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...