Fosterlandet

Kävin ystäväni kanssa teatterissa.

Onneksi en tutustunut näytelmään etukäteen oikein kunnolla, olisi nimittäin voinut jäädä liput tilaamatta. 4½ tuntia näytelmää, toki siihen kuului 2 taukoa, tuntui ajatuksena, työpäivän jälkeen, aika karmivalta.

Kyseessä on Svenska Teaternin "Fosterlandet" (Isänmaa). Kantaesitys oli Göteborgissa, mutta nyt tämä on siis nähtävissä myös Helsingissä.

Tarina kertoo kuolevasta Elsasta, hauskana yksityiskohtana mainittakoon että Elsaa näyttelevät isoäiti ja lapsenlapsi: Birgitta Ulfsson ja Alma Pöysti ja soppaan sekoitetaan vielä Ulfssonin mies Iwar Wiklander joka näyttelee Elsan poikaa Juhania. Varsinainen perhedraama siis.

Elsa on syntynyt samana vuonna kuin Suomi, 1917,  ja makaa nyt sairaalasängyssä odottamassa 90-vuotispäiväänsä ja kuolemaa. Siinä sivussa hän muistelee elämäänsä sodan varjossa ja sitä miten joutui lähettämään poikansa Juhanin Ruotsiin sotalapseksi, kun taas Antti sai jäädä leskeksi jääneen äitinsä kanssa kotiin. Juhani jäi Ruotsiin, kuten noin 15000 muuta sotalasta. Vaikka Juhani väittääkin saaneensa hyvän elämän, hänen tyttärenä tahtoisi tietää miten isoäiti pystyi hylkäämään lapsensa.

Siinä on pohja perhetragedialle joka lienee koskenut suurta osaa maamme 80 000 sotalapseksi lähettyä lasta ja heidän perheitään. Ja tulevia sukupolvia. Arpia jotka eivät parane vaikka kuinka yritetään selittää ja ymmärtää. Varsinkaan kun yhteinen kieli tuntuu puuttuvan. Elsa puhuu Suomea, John (Juhani) riikinruotsia.

Ensimmäisen nätöksen aikana salista kuului vielä ajoittaista naurua, toisen näytöksen aikana olisi kuullut nuppineulan putoavan kokolattiamatolle ja kolmannen jälkeen katsomo oli jaloillaan taputtamassa näyttelijöille. Valtava kokemus, joka ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi.

Näytelmä on kielellisesti iloinen sekasorto suomea, suomenruotsia, riikinruotsia ja ruotsinsuomea. Mikä vaatii katsojalta jonkinlaista kielikorvaa että pystyy keskittymään vuorosanoihin. Tähän näytelmään tämä kuitenkin sopii, eikä se häirinnyt minua ollenkaan, toisin kuin Svenska Teatern'in toisessa ruotsalaisessa satsauksessa: Mamma Mia'ssa.

Suosittelen lämpimästi jos vaan ruosinkieli aukeaa sen verran että jaksaa lähes 5 tuntia katsella synkkää tarinaa maamme historiasta.

Linkin kautta voit tutustua Elsaan ja hänen lapsenlapseensa, Lussaniin.

Koska kuvien ottaminen oli kiellettyä on tämä kuva lainattu Göteborgs stadsteater'in sivuilta