Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Marenkeja

En tykkää marengeista.

Luistelijamme kuitenkin rakastaa niitä, ja kun löysin aivan ihanan näköisiä marenkeja Hovkonditorn blogista, oli sitten pakko tehdä itsekin. Suureksi yllätyksekseni, nämä olivat ihan hyviä. Jopa uimari tykkäsi niistä. Ainakin oletan että kommentti: Eihän nämä maistu ollenkaan kaupan marengeilta, oli positiivinen palaute. Neiti kun söi ihan koko marenkinsa.

Ja sitten reseptiin:

Joulumarengit


4 valkuaista, munat olivat tällä kertaa aika pieniä
2 dl sokeria
punaista karamelliväriä

Vatkaa sokerista ja valkuaisista kovaa vaahtoa. Lisää karamelliväri mutta älä vatkaa vaan sekoita se hyvin kevyesti vaahtoon:


Paista marenkeja 125 asteessa n. 50 min. 

Apuleipurini olisi halunut erotella valkuaiset pullotempulla, mutta päätin nyt kuitenkin toimia vanhanaikiasesti kuorien avulla. Suppiloakin voisi käyttää, en ole koskaan kokeillut sitäkään. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...