Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Koristelua

Minun pitäisi ehtiä Stockalle!

Ystäväni vinkkasi pienistä koristeista, imukupeilla varustettuja pieniä hahmoja jotka kiinnitetään lasin jalkaan. Hauskoja!

Näitähän saisi tilattua myös netistä, mutta Stockmannin jouluosasto on lähes yhtä ihana kuin leluosasto oli aikoinaan. Se koko tunnelma kun sinne pääsi. Aivan ihanaa! Ja ne hyllyt, missä pehmolelut houkuttelivat ja Lundian upea nukkekoti jossa valot loistivat. Käsittämättömän hienoa. Tuskinpa tämän päivän lapset koskaan pääsevät selliaseen satumaailmaan kuin se oli minulle. Jotkut asiat vaan olivat paremmin ennen.

Toki minun viinilaseihini löytyy jouluiset merkitsemis renkaat, mutta ei tällaisia imukuppi veijareita.

Ja voisihan tällaisia hankkia glögipullon tai joulukukkasen tilalle jouluviemisiksi.


Voitte tilata näitä täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...