Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Upoksissa

Olen yllytyshullu, mutta senhän tiesittekin.

En ole koskaan maistanut, saatika tehnyt, uppomunia. Pakkohan tällainen aukko sivistyksessä oli täyttää, siispä tuumasta toimeen. Ei tuo nyt niin vaikealta vaikuttanut, ja loppuviimeksi väitän että ihan yliarvostettu tuo "vaikeusaste" on. Kuten Jaakko Kolmonen asian ilmaisee: esikouluikäinen tuon osaa.

En nyt sitten tiedä tekivätkö nuo minuun niin syvän vaikutuksen, uskonpa että olisin voinut pitää illuusioni tästä herkusta. Maku on lähinnä verrattavissa keitettyyn kananmunaan. Kas kummaa.

Mutta voinpahan nyt sitten sanoa että olen tehnyt uppomunia. Aika täydellisiä niistä tuli, google kun opetti miten se onnistuu.

Uppomunat
                                                           :n tapaan
1 litra vettä
½ dl väkiviikietikkaa. Tosin tuon kai vaoi vaihtaa mihinkä viinietikkaan tahansa, vaikuttaa varmaan makuun. Tosin siinä tapauksessa kannattaa lisätä määrää.

Lämmitä etikkavesi poreilevaksi sopivan kokoisessa kattilassa. Munan pitää mahtua kunnolla sekaan.
Riko tuore luomukananmuna kahvikuppiin. Tee kauhalla tai vastaavanlaisella työkalulla kunnon pyörre poreilevaan veteen ja kaada muna sekaan.



Anna munan lillua poreilevassa vedessä 4 minuttia. Keltuiainen on vielä hieman pehmeä ja munasi maistuu...etikkavedessä keitetyltä munalta. Suosittelen suolaa ja pippuria pintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...