Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

"Tieteellinen testi"...

...eli onko Fb aina oikeassa?

Naamakirja, tuo kaikkien 500 parhaimman kaverini kohtaamispiakka, kuhisee kaikenlaisia faktoja. Päätin oikein tutkia miten hyvin nämä postitukset pitävät paikkaansa. Testauksen kohteena

Grillikausi lähestyy

Tämä siis oli monen naispuoleisen ystäväni seinällä kiertävä teksti, johon yksi miespuolinen kaveri oli kommentoinut: "onkohan se nyt ihan noinkaan?" Vastaukseni oli: on se, mutta jäin sitten miettimään. Pitääköhän tämä ollenkaan paikkaansa? Siispä testaamaan. En kerro perheelleni tästä super tieteellisestä testistä ja lupaan etten aio poiketa normaalista rytmistäni. Teen sitä mukaan kun huomaan ettei kukaan muu ainakaan aio tehdä mitään. Kursiivilla nuo alkuperäiset väittämät.

 Kun mies valmistaa ruokaa grillaamalla, tapahtuu seuraavaa:

 1. Nainen käy kaupassa.

Jeps, mieheni ruokaostokset ovat tasoa: metripizza, maitoa, leipää, juustoa, jäävuorisalaattia. Jos pyydän tuomaan ruokaa niin kaupasta ilmestyy metripizza. Tai näin grillikauden nostaessa päätään: Kabanossipaketteja. Olen siis oppinut täyttämään pakastimen kaikenmoisella, ellen ehdi käymään kaupassa voin aina käydä kauppamme haarakonttorissa eli pakastimella. Tällä kertaa Helkamasta purkaantui naudan ulkofilettä. Se on kohta siinä kunnossa että sille voisi mahdollisesti tehdä jotakin. Eli kukaan ei ollut huolehtinut siitä että perheemme söisi tänäänkin jotakin. Vielä miehelläni on mahdollisuus ottaa tästä irtopisteitä itselleen, kaupat ovat auki ja herra on liikenteessä, joten mahdollista että tämä tilanne vielä tasoittuu. Tällä hetkellä tilanne kuitenkin 1-0 minulle!
Herra kotiutui, kaupan kautta, tuomisina 2 Daimpatukkaa ja jotakin muuta samaiselta osastolta löytynyttä tavaraa. Katson etteivät täytä ruokavaatimuksia.

2. Nainen valmistaa salaatin, lisukkeet ja jälkiruuan.

Tästäkin aion ottaa pisteet itselleni. Salaatin tein, samalla kun grillasin lihaa, eli systeemillä: lihat grilliin, salaatin pesu ja kuivaus. Pihvien kääntö, salaatin leikkaaminen pineemmäksi ja mozarella leikkuulaudalle, lihat kääntäen...

Sillä aikaa muuten perunat kiehuivat muusia varten. Ne pistin kiehumaan ennenkuin tajusin että grillaaminenkin jää minun hommakseni.

Jälkiruokaa en tee, syökööt noita karkkeja! Tai no, taidan keittää kahvia. Siinä sivussahan se tulee herrallekin keitettyä.

 3. Nainen valmistelee lihan grillausta varten, laittaa sen tarjottimelle tarvittavien ruuanlaittovälineiden kanssa ja vie sen miehelle, joka hengailee grillin luona juoden olutta.


Tämä olikin aika laaja kohta. Lihan leikkasin ja valmistin marinadin. Lihat ovat maustumassa. ½ pistettä minulle. Tiedän ettei rakas grillimestarini osaa, tai oikeastaan ei tahdo oppia, ei tuo nyt aivokirurgiaa sentää tuo tekeminen ole, tehdä marinadia itse. Meillä on siis valmista grillikastiketta olemassa erinäisissä pulloissa. Joten herra olisi voinut pistää lihat maustumaan jos olisi viitsinyt. Itse en oikein noista e-koodeista välitä vaan teen marinadin mielummin itse. Makunsakin puolesta parempaa! Tosin en minä e-koodeilta välty tekemällä itse, varsinkaan kun käytän valmista soijakastiketta.

Tällä kertaa marinadiin tuli:
öljyä, soijakastiketta (vähäsuolaista ja kiinalaista), balsamiviinietikkaa. Silmämääräiset puolet tuosta määrästä oli öljyä. Lisäksi mustapippurikastiketta, Tabascoa (sitä klassista versiota) sekä valkosipulirouhetta.

Mieheni saapui keittiöön, katsoi lihoja ja kysyi: pitääkö nuo grillata. Vastasin (hammasta purren) juu, grilli on lämpiämässä. Tähän mieheni: siellä on se harja grillissä. Laskin kymmeneen ja totesin että ei ole, putsasin grillin ennenkuin pistin sen päälle. Mieheni meni ulos tarkistamaan etten grillannut hänen harjaansa. Olutta ei näkynyt.

Kannoin lihat ja grillipihdit ulos.

 4. Mies asettaa lihan grilliin.
 
Nyt täytyy sanoa että hämmästyin. Lihat eivät menneetkään grilliin, vaikka ymmärtääkseni kaikki tarvittavat tykötarpeet olivat siinä käden ulottavilla. Jouduin ihan itse pistämään lihat grilliin. Minne maestro itse hävisi jäi minulle hieman epäselväksi.
 5. Nainen menee sisälle kattamaan pöydän ja tarkistamaan lisukkeiden tilanteen.

Mieheni löytyi. Hän oli kattamassa pöytää. Pisteet siitä hänelle. Olin kai murskannut hänen egonsa kun työnsin ne lihat tirisemään?

 6. Nainen tulee ulos kertomaan miehelle, että liha palaa.

Nainen pyysi voisiko mies käydä kääntämässä ne lihanpalaset jos vaimo tekee muusin sillä aikaa valmiiksi. Hieman epäselväksi jäi käätyivätkö ne pihvit siinä välissä. Oletan että eivät.

 7. Mies ottaa lihan grillistä ja ojentaa sen naiselle.

Ehei, ihan itse menin hakemaan ne lihat sieltä grillistä, ettei tarjolla olisi hiillostunutta lihasta.

 8. Nainen asettelee ruuan lautasille ja kantaa ne pöytään.

Ok, tällaista ei meidän perheessä harrasteta. Ellei itse saa lautaselleen ruokaa kun sitä on pöydässä niin saa nähdä nälkää. Siirsin siis pihvit ja perunamuusin pöytään, salaatin olinkin jo pistänyt pöytään kun sain sen valmiiksi.

 9. Ruokailun jälkeen nainen siivoaa pöydän ja tiskaa.

Onneksi meillä on kone tätä varten! Nuorimmainen osasi pistää ihan itse kamppeensa koneeseen, vanhempikin onnistui muistamaan melkein kaiken. Loput siirsin sitten minä koneeseen, mieheni kai ei sitten tiedä missä se sijaitsee?

 10. Mies kysyy naiselta oliko mukava saada vapaata kokkauksesta. Ja, nähdessään naisen ärsyyntyneen ilmeen, ajattelee mielessään, ettei joillekin naisille vaan mikään riitä.

Huono testipäivä, ihan selvästi, mieheni pärjää normaalisti paremmin! Mutta silti uskaltaisin väittää: Kyllä naamakirja tietää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...