Uusia aluevaltauksia

Jos vuori ei tule luokseni, saan kai itse mennä vuoren luokse?

Olen jo muutaman vuoden ajan kinunut mieheltäni yrttitarhaa pihallemme. Hieman vaativaa tietysti, talomme on kalliolle rakennettu ja tuo kukkula tuossa takapihalla tekee projektin hieman haastavaksi. Mutta eihän sitä nyt periksi voi antaa? Ensin ehdotin että rakennetaan "laatikko" ja jalat alle, mutta kuulema se ei ole mahdollista. Ei ainakaan insinöörille. Joten jatkoin miettimistä ja ehdotin sitten uutta ratkaisua. Tuossa "laaksossa" on pieni kohta joka on rikkaruohojen valtaama. Uusi suunnitelmani: kaivetaan rikkaruohot pois, rakennetaan korotuslaidat ja täytetään alue puhtaalla mullalla. Insinööri vaan tuijotti minua kun esitin "turvakaukaloa mullalle". Noista ruotsalaisten lahjoissa maallemme, eli naapurimaan kauppaketjuista, löytää vaikka ja mitä hauskaa. Klasulta saisi nyt, pientä korvausta vastaan, laatikoita.  No, koska en saanut kantoapua herralta päätin jättää laatikon kauppaan. Men skam den som ger sig, sanoisi Klasu, joten tänään sitten tuumasta toimeen. Aurinkokin paistoi, joten kaivoin esille hanskat, etsin käsiini lapion ja sitten vaan hommiin.

Kovin isoa reikää en saanut aikaiseksi, mutta hyvän alun kuitenkin. Tätä vauhtia voin ensi kesänä istuttaa niitä yrttejäni. Siihen saakka mennään ruukuilla. Tai jos minulla oikein onnistaa: saan apua.

Katsotaan jaksanko jatkaa huomenna työpäivän jälkeen, nyt jo jokainen lihas huutaa armoa. Onneksi sauna on lämpimänä ja tuoksuna löylyvedessä terva. Jos vielä ottaa lasin simaa, eikö siinä ole alkoholia? Melkein täyttyy sananlaskun ehdot, jospa sitä vaikka saisi lihakset rentoutumaan?

Kuten sanoin, kovin iso se reikä ei ollut, mutta päätin jatkaa näitä aluevaltauksiani, tällä kertaa hieman vähemmän ruummiillista työtä vaativalla tavalla. En ole eläessäni tehnyt munkkeja, syönyt kylläkin, joten päätin että tänä vappuna! Uusin Leivotaankin oli samaa mieltä.

Tällä kertaa seurasin ohjetta, koska tämä oli minulle uutta. Ensi kerralla lisään sokeria! Näihin oli tarkoitus tehdä kuorrutus, mutta pyöritimme ne sokerissa. Ehkäpä tuo kuorrutus olisi tuonut sitä makeutta?

Leivotaan lehden munkit hiivalla

20 g hiivaa arviolta tämä on puolikas pala miinus se simaan mennyt herne.

1 rkl 37 asteista vettä tämä juttu oli minulle mysteeri, mutta hiiva pistettiin kulhoon ja liuotettiin veteen.

75 g laktoositonta voita sulatetaan 

4 dl laktoositonta täysmaitoa sekoitetaan voihin, niin että lämpötila laskee siihen maagiseen 37

1 dl sokeria tämä siis minusta liian vähän

1 tl suolaa

2 luomu munaa kaikki edellä mainitut lisätään hiivaliejuun ja sekoitetaan.

12 dl vehnäjauhoja lisätään pikkuhiljaa kulhoon ja vaivataan kunnon taikina. 

Taikina saa kohota kaikessa rauhassa kaksinkertaiseksi. Taikina kaulitaan noin 1 cm paksuiseksi levyksi josta irrotetaan lasin avulla pyöreitä munkkeja. Koska halusin donitseja niin teimme keskelle reiän. Lehti neuvoi käyttämään mittalasia, teinini työntämään sormet taikinasta läpi ja laajentaa reikää sopivan kokoiseksi. Huomattavasti nopeampi tapa! Jätetään taas hetkeksi kohoamaan. Sillä aikaa voikin lämmittää öljyn 180 asteiseksi. Se on suhteellisen helppoa kun on rasvakeitin. Muille toivotan onnea!

Munkit kuumaan öljyyn paisumaan entisestään, käännetään tarvittaessa, paistoaika muutaman minuutin.

Valmiit, kullanruskeat donitsit nostetaan talouspaperille "kuivumaan" ja kierritetään sitten sokerissa. 

Hauskaa Vappua!