Googlen avulla pärjää pitkälle

Olen hurahtanut orkideoihin.

Minulle kävi varmaan kuten monelle muullekin: se ensimmäinen perhoskämmekkä tuli lahjana ja sillä tiellä sitten ollaan. En väitä olevani mikään hortonomi, päinvastoin, tuntuu että kukkaset kuolevat kun katson niitä. Jostakin syystä kuitenkin paavalinkukat ja perhoskämmekät viihtyvät luonani. Ja kun sain ensimmäisen perhosen kukkimaan uudestaan, se oli menoa! Näitä kahta kukkasta muuten yhdistää ainakin yksi asia. Molemmat viihtyvät ahtaissa ruukuissa!

Kuten totesin, olen hurahtanut ja kotonani on nyt perhosten lisäksi kahta muutakin lajia. On siis aika yrittää perehtyä edes hieman näiden kukkasten hoitoon. Jospa ne vaikka viihtyisi jatkossakin asunnossamme. Google on oivallinen tietolähde, mutta luoja että nuo hoito-ohjeet vaihtelevat paikasta toiseen. Kovin tieteellistä tuo hoitaminen tuntuisi olevan jos uskoo kaikkea lukemaansa. Onneksi perhoset eivät osaa lukea!

Perhoskämmekkä

Perhoskämmekkä (Phalaenopsis) elää sademetsissä puunrunkojen koloissa Aasiassa. Täällä myytävät lajit ovat risteytyksiä, ja varmaankin ruukkuolosuhteisiin jalostettuja. Kotini ei ole sademetsä, eikä meillä ole palmujakaan joiden halkeamiin voisi istuttaa orkideansa, joten tuo kaarnamurska tai mikä lie, on se missä kukkaset asustavat. Sen läpinäkyvän ruukun lisäksi. Koska täällä ei ole tarpeeksi kosteaa sisällä tapahtuu kastelu dippaamalla ruukku veteen noin 20 minuutiksi viikottain. Tunnustan iloisesti että tuppaan unohtamaan nuo ruukut vesiastiaan, joten yhden perhosen onistuin jo melkein tappamaan. Juuret kertakaikkiaan mätänivät. Onneksi netistä löytyy apua lähes kaikkiin ongelmiin. Kävin siis metsästä hakemassa rahkasammalta. Kuten jo mainitsin, en ole hortonomi, mutta otin teinin matkaan mukaan ja yritin googlen avulla oppia minkälaista sammalta metsästän. Jotakin me toimme mukanamme kotiin, kiedoin nuo mädät juurenkappaleet sammalpetiin ja toivoin parasta. Uskokaa tai älkää, orkidea työntää uusia hienoja ilmajuuria. Sammalta ei saa juurien ympäriltä pois, joten oletan että sinne on kasvanut uudet hienot juuretkin!

Muutenhan tämä kukkanen ei tunnu vaativan juurikaan mitään. Liian lämpimässä ei saisi olla, mutta meillä asuu eteläikkunalla talvisin, kesäksi siirrän pöydälle ikkunan alle. Suora auringonvalo voi polttaa lehdet. Netissä väitetään että pitäisi lannoittaa kolmen viikon välein. Orkidea lannoitetta olen ostanut, mutten uskalla käyttää kun tuo mätäneminen tapahtui lannottamisen yhteydessä. Iloisesti nuo tuntuvat kukkivan kaikesta huolimatta.

Lehtiä pitäisi suihkutella, sitäkään en harrasta. Tosin sen verran pölyisiä ovat nuo vanhimmat orkideani että jospa vaikka suihkuttaisinkin lehtiä. Saisin pölyt pois. Tosin vettä ei saisi jäädä kasviin, joten pesun jälkeen kunnon pyyhkiminen. Alkaa kuulostaa ihan samalta tekstiltä jota asiakkailleni naputtelen: annetaan vaikuttaa noin 10 minuttia ennen huolellista huuhtelua ja kuivaamista pyyhkeellä tai paperilla. Ei föönausta.

Minulla on pari perhosta olleet lepotilassa jo jonkin aikaa. Pitäsi alkaa siirtää iltaisin viileeän, noin 5 astetta alhaisempi yölämpötila kuulema aktivoi kukkasilmuja. Suurin osa noista perhosistani kyllä kukkivat ihan kiltisti uudestaan ilman että liitelevät ympäriinsä, mutta mitäpä sitä ei tekisi kukkastensa eteen?

Perhoset kuulema myös voivat tehdä kukintovarsiinsa pieniä keikejä, eli uusia taimia. Hieman kuten mansikka kai sitten? Kun keiki on tehnyt pienet juuret sen voi irrottaa varresta ja siirtää omaan ruukkuunsa. Näitä odotellessa!

Keiki on muuten hawaijin kieltä. Keiki on lapsi tai kirjaimellisesti pienokainen. Enkä muuten puhu hawaijia, piti googlata tuokin sana. Tahdoin tietää mistä kielestä tuokin sana on napattu. Kivaa sinäänsä että oppii uusia sanoja, mutta joskus kyllä ihmetyttää tämä vieraskielisten sanojen viljely joka yhteydessä. Kuten esim tsunami. Sillekin olisi olemassa ihan hyvä suomenkielinen sana, mutta kaipa tuo japaninkieli sitten on parempaa? Luulin muuten että keikikin olisi japania ennenkuin googlasin.

Puikkokämmekkä 

Hurahtamisen seurauksena kotiimme on muuttanut pari muutakin orkeidealajia. 

Löysin Salon plussakaupasta puikkokämmekän (Dendrobium) alelaarista. Kuten jo aiemmin täällä kerroinkin. Minulla ei ollut aavistustakaan miten tätä kukkasta tulisi hoitaa, mutta oli sen verran halpa että päätin ottaa sen, kukkikoot niin kauan kun tahtoo. Ongelmani on etti googlekaan oikein tunnu auttavan. Puikkökämmeköitä on kahta eri lajia ja niiden hoito eroaa jonkinverran toisistaan. Mutta kumpaakohan lajia tämä nyt sitten on? Löysin tiedon miten lajit eroavat toisistaan ja sen perusteella olen ehkä päätynyt siihen että tämä minun kukkaseni on lämpöä vaativa lajike. Tämä helpottaa elämääni siinä mielessä että lämpötilavaatimus tuntuu olevan suurinpiirtein sama kuin perhosella. Suomeksi siis: asuvat ikkunalaudalla tai pöydällä. 

Valoa tämä yksilö tuntuisi vaativat enemmän kuin perhonen, joten nähtäväksi jää kestääkö puikkoni lempivuodenaikaani. Kukkalamppua kun ei ole taloomme hankittu...vielä. Lepokaudella, eli talvella, lehdet voivat varista, kuulema kasvi ei silti ole kuollut. Ainakaan jos runko, eli se puikko, tuntuu kiinteältä. Ensi kevät onkin sitten jännää aikaa, lähteekö kasvamaan uudestaan. Mikäli pääsemme niin pitkälle. 

Ruukunkin tulisi olla pieni, oletan että samaa kaarnamurskaa näillekin käytetään kasvualustana (eli orkkideamultaa. Ihan järjetön nimi tuotteelle joka ei ole multaa edes nähnyt). Opin muuten taas uutta googlen avulla. "Multaa" voi tehdä itsekin:  Käyttökelpoinen sekoitus voi olla esimerkiksi sormenpään kokoisia männynkaarnan palasia, 20 % pitkäkuituista turvetta tai rahkasammalta kosteutta pidättämään sekä hieman hiiltä desinfioimaan seosta. Valmiina ostettava orkideakasvualusta on sellaisenaan joskus liian tiivistä ja siitä on hyvä seuloa hienojakoisin aines pois. Jos otat kaarnan luonnosta, kuumenna sitä varovasti uunissa sen verran, että mahdolliset eliöt kuolevat. Lähde: Suomen Orkideayhdistys

Kastelu ainakin tuntuisi olevan yhtä suuripiirteistä kuin perhosilla: vähän ja silloin tällöin. 

Nämä kaverit lisääntyvät sivuversoilla. En edes näe unta tällaisesta, mutta palataan asiaan jos näin pääsee käymään.

"Cambria"

Tämä olikin sitten ihan ulkonäön perusteella tapahtunut hankinta. Kukat ovat niin järjettömän kauniita ja kun kaverilla kerran tällainen oli niin pitihän minunkin saada. 

Cambria siis lukee ruukun kyljessä. Sellaista orkideaa ei ole olemassakaan, vaan on yhteisnimitys useamman eri suvun kasveille. Hoito kai kuitenkin on suhteellisen sama, joten kaipa me pärjätään vaikka ei oikein tarkkaa nimeä olekaan tiedossa. 

Edelleen tämä sama huoneenlämpö tuntuu toimivan, joten taas helpottaa olemistani ihan huomattavasti. Ja valonkin suhteen samat vaatimukset kuin perhosilla. Hyvin menee!

Sitten tulikin se vaativampi osa hoidosta: nämä vaativat hieman enemmän veden kanssa läträämistä. Uuden verson kasvaessa tahtovat enemmän vettä, saavat vaan kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Mikä ihmeen kosteusmittari minun pitäisi hankkia? Minun maailmassani joko kuivutaan tai sitten ei. Ja oikeastaan: ellei siedä kuivumista niin eipä taida viihtyä meillä. No, homma kuitenkin jatkuu: kun uusi varsimukula on kasvanut täyteen mittaansa, siis hei haloo? Sytyykö siihen lamppu siinä vaiheessa? Mistä minä tiedän onko täydessä mitassaan? No, siinä vaiheessa saa sitten kuivahtaa kastelujen välissä. Jeps, meni liian tieteelliseksi, eipä taida olla kauan elävien kirjoissa täällä...

Tätä kukkasta ei muuten tarvitse lannoittaa kuin kukintaan saakka. Sitten pidetään taukoa kunnes uudet versot lähtevät kasvamaan. Hienoa, meillä ei lannoitetan koskaan, kuten jo totesin. 

No, jos tämä jää henkiin, sen voi jakaa, jollakin tavalla, joskus. Ja sitten on kaksi nirppanokkakukkaa sen sijaan.