Penaaliprojekti

Loppu alkaa häämöttää!

Karkkipaperiprojekti pääsi hyvin alkuun, mutta sitten askartelijan ajatukset harhailivat hieman muualle ja projekti seisoi paikoillaan kuin pendoliino pakkasilla. Tänään sitten iski uusi inspiraatio ja kohta pääsemme kiittämään kaikkia projektiimme osallistuneita kuvalla valmiista penaalista!

Tässä pienenpieni kasa siitä suorastaan järjettömästä kasasta karkkipapereita joita meille tuli. Papereita löytyi lähes joka huoneesta, kirjekuoresta ja karkkirasiasta joita taloomme kertyi.Kerrankin posti toi hauskoja kirjeitä eikä laskuja! Isännältä tosin meinasi jo hieman käämi kärähtää kun olohuoneen pöytä oli uudenlaisen pöytäliinan peittämä. Seuraava projektimme? Tehdä se pöytäliina! Erästä hahmoa lainatakseni: vitsi, vitsi. Haittaakse?

Ryhdyimme siis töihin kun selvisi että maailmasta löytyy riittävästi karkkipapereita! On muuten aivan uskomatonta miten erikokoisia nuo käärepaperit ovatkaan. Suosittelen että valitsette mahdollisimman samankokoisia papereita. Se helpottaa huomattavasti ompeluvaihetta. Mutta aloitetaan siis origami vaihella. Origami on japanilaista paperitaidetta joka tehdään taittelemalla papereita ees ja taas, mikäli joku ihmetteli. Opettajamme luki meille aikoinaan Sadako Sasakin tarinan. Siitä alkoi innostukseni origamiin. En nyt muista kirjan kulkua ihan tarkkaan, mutta Sadako syntyi Hiroshimassa toisen maailmansodan aikoihin ja hänellä todettiin 10 vuotiaana syöpä. Hänen ystävänsä toi hänelle sairaalaan paperista tehdyn kurjen ja kertoi samalla vanhasta japanilaisesta legendasta. Jos taittelee 1000 paperikurkea saa toiveensa toteutettua. Siitä alkoi Sadakon urakka, varmaan toivekin on kaikille täysin selvä. Vajaa 400 oli taittelematta kun Sadako menehtyi, ystävät taittelivat puuttuvat kurjet ja Sadako haudattiin kurkiensa kanssa. Pikaisen googlauksen avustuksella uskaltaisin väittää ettei kirjaa ole käänetty suomeksi, mutta englanniksi se löytyy nimellä Sadako and thousand paper cranes.

Mutta aloitetaanpas nyt karkkipapereiden taivuttelu ennenkuin kyyneleet alkavat virrata. En ole lukenut kirjaa sitten ala-asteen ja edelleen se tuo tunteet pintaan. Siispä Geisha paperin kimppuun, kukapa olisi uskonut että se sopii paremmin kuin hyvin tähän kohtaan.

Paperi taitellaan pituussuunnassa kahtia ja reunat taitellaan kohti keskustaa. Näin siis:

Tämän jälkeen paperi taitellaan uudelleen pituussuunnassa, niin että äsken sisääntaiteut reunat jäävät keskelle. Ja sitten vielä kerran puolitetaan pituussuunnassa. Tuloksena on kapea, täyspitkä suikale. 

Suikale taitellaan keskeltä "poikki" ja suikaleen päät taitellaan kohta uutta keskilinjaa. Katsotaanpa kuvaa niin nuo äskeiset vaiheet vaikuttavat hieman selvemmiltä:

Tuloksena on siis v:n muotoinen "tuplahakanen".

Tällaisia hakasia tehdään sitten kaksi ja ne liitetään yhteen. Eli toinen V työnnetään toisen v:n osien välistä:

Syntyy vielä suurempi V-kirjain jonka osat lukkiutuvat toisiinsa. Ja tämän jälkeen tehdään kolmas "hakanen".

Tämä uusi hakanen työnnetään äsken läpi työnnetyn hakasen läpi, eli äsken läpipujotettu on se jonka läpi nyt pujotetaan.

Tässä vaiheessa ketjua siis alkaa pikkuhiljaa syntyä. Hakasia pujotellaan toistensa läpi kunnes on saatu aikaan tarpeeksi pitkä ketju.

Kun idea alkaa selvitä tätä ketjua syntyy yllättävän nopeasti, ainakin lasten käsissä nuo harhailevat karkkipaperit asettuivat kiltisti pitkään riviin. Eivätkä lennelleet ympäri olohuonetta kun takaoven sattui avaamaan. 

Koko ketjusta kannattaa tehdä rengas, näin näkee että ketju on riittävän pitkä. Meidän projekti siis on penaali, joten neidin mielestä tämä pituus riittää. 

Ketjuja tehdään sitten riittävä määrä, kuvassa 2 ketjua päällekkäin. 

Ja tänään siis alkoi tämä hauskin vaihe: Ketjujen yhteen liittäminen. Ihan pikkuinen hetki meni, kunnes tajusimme että jossakin vaiheessa yhdessä kejussa on hieman punottu hakasia väärin. Idea kuitenkin on että tällainen umpinainen pää kohtaa toisen ketjun "tupla umpi pään" Ja sitten aletaan ommella ketjuja kiinni. Jos teille käy kuten meille, ei hätää, sitten vaan ommellaan hieman eri tavalla. Senkin voin tarvittaessa selittää, mutta ihan samaa tekniikkaa käytimme, jouduimme vaan "palaamaan" ylimääräisen kerran. 

Huomioittehan että nuo ketjumme ovat ketjuja, ei renkaita, kuvassa ne on punottu yhteen, ei ommeltu kiinni, joten ketjuina noita työstämme. Lähdemme "tuplaumpipään" toisesta hakasesta liikkeelle. Eli neula läpi tuosta hakasen papereiden välistä:

180 asteen käännös ja neula siitä toisen puolen umpipäästä läpi, näette miten lanka siis menee kuvassa ja mistä neula tulee läpi. 

Tässä vaiheessa neula kannattaa samalla työntää työn toiselle puolelle koska meillä on vielä se tuplahakasen toinen puoli ompelematta. 

Työn toisella puolella teemme taas u-käännöksen, aidossa navigaattori hengessä: tee u-käännös, mikäli mahdollista. Varsinkin moottoritiellä tuollainen viesti on hauskaa kuultavaa!

Olemme nyt takaisin siinä kohdassa mistä lähdimme liikkeelle ja jatkamme seuraavan tuplahakasen toisesta hakasesta eteenpäin. Ja näillä ohjeilla mennään kunnes kaikki ketjut on liitetty yhteen. 

Lupaan että näytän vielä loputkin työvaiheet lähipäivinä, nyt askartelijan on kömmittävä nukkumaan, eikä äiti saa auttaa, koska tämä on kuulema hauskaa!

PS: Penaali valmistui ilman äidin valvontaa, joten viimeiset työvaiheet jäivät tallentamatta. Tässä tämä nyt kuitenkin on: