Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Muumipappaa ja isoäitiä

Sima on porisemassa.

Tämähän tarkoittaa sitä että seuraava juhlapyhä lähestyy. Pääsiäiskyselyni perusteella olen tullut siihen tulokseen että lampaan kaverina on oltava minttuhyytelöä ja valkosipuliperunoita (40% teistä tätä mieltä). Kastiketta ei niinhään kaivata (20%). Mutta pääsiäinen on ohi ja vuorossa on siis kevään ja ylioppilaiden juhla eli vappu!

Taas kerran huomaan kaipaavani isoäitiäni. Sinäänsä se nyt ei ole niin kummallista, alkuperäinen simaresepti jota käytin oli se "oikea" eli isoäidin opettama. Nykyään olen hylännyt sen alkuperäisen version, mutta taas kerran huomasin ajatuksissani "pyytävän anteeksi" tätä pyhäinhäväistystä. Mummi on ollut poissa fyysisesti jo toistakymmentä vuotta, mutta läsnä hän on edelleen joka päivä. Näin se vaan menee, ne joita rakastamme eivät koskaan häviä minnekään. Nykyään en sentään tartu puhelimeen soittaakseni, puhelinnumeroa mistä tavoittaisi kun ei ole ilmoitettu, mutta näköjään "rupattelen" edelleen mummille.

En nyt voi tarjota mummille simaa, mutta kerrottakoot miten sitä kuului juoda. Ainakin jos mummiin oli uskomista ja minähän uskon kaiken mitä olen mummilta oppinut. Mummini vappuun kuului "ylioppilaan shamppanja" eli jotakin mitä hän kutsui nimellä student champagne. Siispä tein mummille joka vapuksi simaa, sen jälkeen kun hän ei viitsinyt itselleen sitä tehdä. Mummi sitten kaatoi korkean lasin pohjalle konjakkia ja päälle simaa. Valmista! En ole mikään konjakin ystävä, joten en ole tätä, minusta outoa, juomaseosta maistanut, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä?

Koska olen kaikki tärkeät reseptit päättänyt kerätä tänne, niin pistetään nyt sitten se aito ja alkuperäinen:


Pimmos mjöd

4 l kiehuvaa vettä
1/4 kg sokeria
1/4 kg fariinisokeria
1 kuorittu, viipaloitu sitruuna

½ pullo (33 cl) ykkösolutta
½ pikkurillin kynnen kokoinen hiivapala (isoäidillä oli suhteellisen pitkät, punaiseksi lakatut kynnet)

Olut ja hiiva lisättiin seuraavana päivänä nesteeseen. Pullotus (siivilöinnin jälkeen) päivänä 2, jokaiseen litran pulloon muutama rusina ja ½ tl sokeria.

Oma, modifioitu versioni tästä on:

2 litraa vettä kiehautetaan, lisätään ½ kg fariinisokeria (kun se paketti on sen 500 g) ja 2 sitruunan mehu tai sitten kuorittuna ja viipaloituna 2 sitruunaa. Ihan riippuu aktiivisuusasteestani puristanko mehut sekaan vai uhraanko aikaa kuorimiseen. Lopuksi lisään 2 litraa kylmää vettä, jolloin lämpötila aika äkkiä on sen 37 astetta ja voin viskata sekaan kuivatun herneen kokoisen palan hiivaa.

Seuraavana päivänä siivilöin koko ihanuuden ja pullotan. Yleensä käytän 1½ litran pulloja, joten lisään vajaan teelusikallisen sokeria niiden rusinoiden lisäksi. Pulloa ei kannata missään nimessä täyttää täyteen, 2/3 riittää. Muistan ensimmäisen satsin jonka tein aikoinaan opiskelijakämpässämme. Pullotin ja suljin pullot huolellisesti, hieman olin jättänyt tilaa pulloon, mutta en riittävästi. 20 vuotta sitten muovipullot olivat suhteellisen paksuja, siitä huolimatta koko keittiömme oli täynnä muovinpalasia ja simaa kun pullot olivat räjähtäneet. Oli aikamoinen kotiintulo kun koirat katsoivat minua järkyttyneenä, todellakin sen näköisinä että "me emme muuten tehneet tuota". Eli suosittelen että pulloon jätetään reippaasti tilaa ja korkkikin pistetään puolihuolimattomasti paikalleen.
Sima on juomakelpoista kun rusinat ovat kunnolla turvonneet ja lilluvat pinnassa.

Mummi muuten aina sanoi ettei siman rusinoita saa syödä, niistä tulee vatsa kipeäksi. Mikäköhän taika tässäkin on? Voisiko joku tarkentaa? Vai onkohan taustalla sama idea kuin boolin hedelmissä: alkoholia niissä enemmän? Niin tai näin, en syö vieläkään siman rusinoita.

Senhän varmaan tiesitte että simaa juotiin jo Valhallassa? Siellä oli olemassa vuohi jonka utareista valui simaa.  Toisen legendan mukaan sima oli viisasten juoma, jonka kääpiöt Fjalar ja Galar tekivät hunajasta ja jumala Kvasirin verestä. Hunajaa käytetään näköjään siman valmistukseen etelässä, joten kaipa nämä legendat hieman muuttuvat sen mukaan miten juomaa tehdään? Tuota veriosaa en oikein ymmärrä, oliko äijällä jotenkin rusehtavaa verta? Punainen veri ja hunaja ei oikein saa minulle sima-assosiaatiota aikaiseksi.

Toinen paikka missä myös tehdään simaa on Muumilaakso. Kuten kaikki kunnon lapset, myös omani ovat ottaneet elämäntehtäväkseen opettaa äiti uusille tavoille. He rakastivat muumeja ja minä opin hyväksymään täydellisen mamman ja rauhaa rakastavat otukset. Onneksi Myy edes hieman helpottaa ahdistustani! Kesäisin on kuitenkin ihan virkistävää tehdä

Muumipapan raparperisimaa

½ kg raparperia
paloitellaan kattilaan tai vastaavaan astiaan.
Päälle ½ kg sokeria.
5 litraa kiehuvaa vettä kaadetaan raparperi-sokeri seoksen päälle.
Jäähdytetään. Tällä kertaa suosittelen että todellakin annetaan veden jäähtyä, raparperit melkein vaativat sen muhimisajan.
1/4 tl hiivaa sekoitetaan n. 37 asteiseen seokseen.
Annetaan käydä seuraavaan päivään, siivilöidään ja pullotetaan. Valmista juotavaksi muutamassa päivässä jos säilytetään viileässä. Seuraavana päivänä jos jätetään huoneenlämpöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...