Tavoitteena täydellisyys

Huomenna on aikainen herätys.

Uimari on lähdössä pohjoiseen kisaamaan, mikä tarkoittaa että äiti nousee ennen kukonlaulua viedäkseen neidin bussille. On se hauskaa kun lapset harrastavat! Ja että koulupäivä hieman venähtää. Ehkäpä iskä sitten suostuu ottamaan iltavuoron? En ole ihan varma huvittaako vielä puoliltaöin lähteä hakemaan neitiä bussilta jos olen herännyt ennen viittä. 

Lasten harrastuksista on varmaan tehty tuhansia tutkimuksia, mutta nyt joku on tullut siihen tulokseen että se vaikuttaa koko perheen elämään! Ihanko totta? Hyvä että tutkivat, minä en olisi tuota arvannut millään! Tervetuloa pyörittämään kahden urheilijan arkea, tai edes yhden. 

Muistan kun itse olin lapsi ja harrastettiin. Käytiin kerran viikossa, korkeintaan kaksi, treeneissä. Jos ei satuunut olemaan erityisen lahjakas, silloin ehkä harjoiteltiin hieman enemmän. Oli aikaa tavata kavereita, leikkiä kirkonrottaa ja tehdä läksyt. Minäkin pistin lapseni harrastamaan. Ja vaikka nuorimmainen on edelleen ala-asteella oli treeniaikataulu minusta aivan hurja. 4-5 kertaa viikossa ei minusta ole harrastamista. Se on osa-aika työtä! Ja kun siihen lätkäistään koulu päälle ja läksyt niin väitän että harrastava lapseni tekee pidempää päivää ja pistää enemmän työtunteja peliin kuin vanhempansa. Onko sitten kummallista että tulee lapselle rasitusvammaa ja kyllästyy. Saa siinä aikamoinen palo olla lajiin että jaksaa, kaikesta huolimatta. 

Minulle bussimatkat ja junatkin olivat tuttuja laitteita, niillä mentiin tai sitten pyöräiltiin. Meidän perheessä tämä ei onnistu! Jos lapsi aikoo ehtiä ajoissa treeneihin on syytä saada kyyti. Muuten jää ruoka syömättä ja läksyt tekemättä. Ei kertakaikkiaan riitä aika, kun treenit ovat kolmen tunnin mittaisia. Sen koulupäivän päälle. Tai jo ennen sitä. Meiltä ei edes bussilla pääse aamutreeneihin. Eivät bussikuskit jaksa nousta! Jäljelle jää vanhempien kuljetuspalvelu. En kyllä tosin muista että minun harrastukseni ikinä olisivat kestäneet tuntia kauemmin. Tai alkaneet ennen koulupäivää. Se kun oli juurikin harrastamista. Nyt tämä on huippu-urheilua ja tavoitteellista puurtamista. Mitallinkiilto silmissä painetaan menemään. 

Olen tosin huomannut hurjia asenne eroja eri lajeissa. Meillä kun näitä lajeja on kokeiltu aika lailla. Joidenkin lajien arvomaailma on minusta suorastaan jo kieroutunut, kun taas joissakin lajeissa todellakin edetään lapsen ehdolla ja pyritään siihen että kaikilla olisi kivaa. Aidossa Nuori Suomi hengessä. Valitettavasti se on joissakin lajeissa aivan kateissa. 

Koska molemmat urheilijat ovat kärsineet rasitusvammoista, olen todellakin nähnyt mikä on suhtautuminen lapseen joka ei pysty antamaan 100% panostaan. Siinä missä toinen istui "vaihtopenkillä" vailla huomiota annettiin toiselle oma treeniohjelman toteutettavaksi. Arvatkaa kumpi oli motivoivampaa.

Molemmissa päälajeissamme on ollut läsnäolopakko treeneissä. Mutta tässäkin on kuitenkin eroja. Toisesa lajissa ei edes sairaspoissaolo ole hyväksyttyä, lasta kannustetaan tulemaan puolikuntoisena edes seuraamaan treenejä. Mikäli poissa ollaan muista syistä iskee sanktiot. Suomeksi: opetetaan lapselle että valehtelemalla pääsee helpommalla. Minulla on lämpöä on parempi selitys kuin kaverin synttärit. Ei ehkä ihan sellainen asenne jonka haluan opettaa lapselle. Tosin, onhan se oppia elämään. Töistäkään ei saa vapaata kaverin synttäreitä varten...

Mutta jospa nyt palaisin alkuperäiseen aiheeseen, voisin jatkaa jaaritteluani "harrastamisesta" sivutolkulla. Eli aikainen herätys luvassa. Aamupalaa tuskinpa syödään heti aamusta, siispä tein sillivoileivät valmiiksi. Ja mömmöjuomaa! Tällä kertaa mömmöjuomakin oli hieman erilainen:

Mömmöjuoma variaatio

1 l vadelma-mustikkakeittoa
1 kg maustamatonta AB-jugurttia

5 rkl pikakaurahiutaleita

Sekoita kaikki aineet keskenään. 

Opin muuten pari vuotta sitten miten keitetään täydellinen kananmuna. Ei aavistustakaan onko tämä täydellinen, mutta ekologisempi tapa se on kuin kotoota opittu.

Täydellinen kananmuna

1 (tai useampi) huoneenlämpöinen kananmuna

Vettä

Kananmunaa ei säilytetä jääkaapissa. Tämän opin elintarvikehygienian tunnilla. Joten unohtakaa jääkaapin kananmunakennot. Ne ovat Mignon munille! Oletteko ikinä löytäneet munia kaupastakaan kylmätiskistä? Ette, ne säilyvät paremmin huoneenlämmössä. 

Pistä kananmunat kattilaan yhteen kerrokseen, kerroskeittäminen ei ole suotavaa. Peitä kananmunat kylmällä vedellä, veden pinnan tulee olla pari senttimetriä yli kananmunien. Annan kananmunien kiehua 1 min ajan. Pistä tämän kansi kattilan päälle ja anna munian seistä kuumassa vedessä vielä 10 min. Jäähdytä munat. 

PS. Noita Paussikeksejä ei uimari suostu ottamaan matkaan mukaan. Hän ei sellaisia syö. On se kivaa kun äidin kokkaukset voittaa valmisruoat!