Call your long-distance family and friends
Itsenäisyyspäivä. Tänään siis olisi aikaa soitella ystäville ja sukulaisille ja ehkäpä heilläkin olisi aikaa vastata puhelimeen. Tuntuu että se yhteinen aika on nykyään kortilla.
Yhteinen aika oli taatusti kortilla aikoinaan myös niillä perheillä, joiden miehet, ja tietysti myös jotkut naiset, lähtivät rintamalle huolehtimaan siitä, että edelleen saamme ihailla omaa lippuamme. Heiltä ei kysytty suostuvatko sotimaan, he lähtivät jotta myös ne jotka eivät voineet lähteä, saisivat elää omassa maassaan.
Onneksi minun sukupolveni suurin uhraus on ojenta kätensä ja ottaa rokote. Ja käyttää maskia julkisissa tiloissa. Ja muistaa turvavälit ja käsienpesu. Ei kovinkaan vaativaa, ja voisimme siten suojata sillä heitä, jotka eivät sitä rokotetta voi saada.
Toisessa maailmansodassa Suomi oli ainoa maa, joka toi taistelukentillä kaatuneet sotilaat kotiin haudattaviksi. Ja he, jotka sinne jäivät, heitä edelleen tuodaan kotimaahan haudattavaksi, jos heidät löydetään. Viimeksi lokakuussa haudattiin 77 v. sitten kaatuneet ja taistelukentälle jääneet sankarivainajat Paananen, Jänönen ja Wist.
Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ei saatu järjestettyä tänäkään vuonna. Sinäänsä surullista, sillä juhliin oli kutsuttu näitä nykyajan sankareita, heitä jotka nyt taistelevat, että viruksen uhrit selvisivät. Toivon että me auttaisimme heitä huolehtimalla omalta osaltamme terveydestämme. Edes pesemällä ne kätöset.
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti