Do a random act of kindness
Tämä nyt sitten sattui ihan sattumalta, mutta niinhän tarkoitus olikin.
Kävin eilen kauppakeskuksessa, oli minun vuoroni toimia kauppakassikuriirina ja jonotin paikkaa ylitäydessä parkkihallissa. Kun olin kääntymässä ruutuun, eräs maanteiden ritari ajoi kiellettystä ajosuuntaan ja suoraan ruutuun. Avasin ikkunani ja toivotin hänelle oikein hyvää jouluodotusta. Olisi tehnyt mieli sanoa jotakin ihan muuta. Minut tuntevat, voinevat kuvitella ettei äänensävyni ehkä ihan korreloinut toivotuksen kanssa. Mutta hei, en sentään kertonut mitä mieltä olin tästä herrasmiehestä. mutta se nyt ei ollut ystävällinen tekoni, vaikka maksoikin aikamoisen ponnistuksen onnistuakseen.
Kassajonossa, nekin olivat aika jäätävän pituiset, pääsin sitten oikeasti jakamaan jouluiloa. Tai edes iloa. Olin purkamassa ostoksia kärrystä liukuhihnalle kun takanani jonottanut, hunnutettu naishenkilö sanoi "excuse me". Nostin katseeni, hieman hämmästyneenä, ja näin miten eräs toinen naishekilö oli tulossa minun perässäni kassalle. Takanani ollut, kahden lapsensa kanssa jonottanut nainen, yritti selittää, että olisi hänen vuoronsa. Tähän tuli vastaus: En minä tajua mitä sanot, eikä mitenkään kovin ruusuisella äänensävyllä sekään. Katsoin naista ja sanoin: No, voin tulkata, rouva takanani oli jonossa perässäni. Ai kuka? sain vastaukseksi. Kerroin että lastensa kanssa jonottava henkilö jonka kärryt ovat suorassa linjassa takanani, toisin kun 90 asteen kulmassa jonoon pyrkivän vaunut. "Hän tuli jonoon heti minun jälkeeni". No missä minä sitten olin, kysyi nainen. Vastasin etten todellakaan tiedä, mutta sen tiedän että lapset ovat jonottaneet kiltisti takanani kunnon tovin. Missä vaiheessa tämä sivussa jonottanut pääsi kassalle, sitä en tiedä, mutta hymy jonka sain lasten äidiltä valaisi koko kassa-alueen.
Välillä en voi kun ihmetellä meitä ihmisiä. Tositen huomioiminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti