Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Ruoka-aakkoset: S


Ruoka-aakkoset jäivät tuossa joulutohinassa hieman kesken, mutta onhan Nuuttiin vielä monta päivää! Siispä jatketaan.

Silliä ehdotettiin, ja se onkin meidän joulupöydässä pakollinen ruoka. Isin tekemää etikkasilliä ei mikään voita, vaikka tänä vuonna minä olinkin se joka sillit perkasi, isi sitten viimeisteli. 

Sinappiakin meillä kuluu jouluna. Tyttäreni kummitäti tuokin joka vuosi tekemäänsä sinappia jota ilman olisi kyllä ikävä olla. Ja pitäähän sillä siallakin olla se sinappihuntu, kertoi jo Juice aikoinaan.

 Tänä vuonna meillä ei ollut siikaa sellaisenaan pöydässä, kalapateessa sitä kuitenkin oli.

Ja se minun pakollinen jouluruoka? Sienisalaatti! Isäni tekee, äiti kerää sienet kesällä talteen. Sipulia, majoneesia, kermaa, valkopippuria ja suolaa. Suhteet vaan ovat mysteeri. Ja ah, niin hyvää. Siskoni kanssa jaamme salaatin, hän saa teelusikallisen, minä omin loput. Joskus hän tosin pääsee "varastamaan" hieman enemmän...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...