Vuosi valokuvina

Vaikka pyrinkin pitämään yksityiselämäni poissa blogista, jos nyt kuitenkin kerran vuodessa hieman raottaisin verhoja?

Kyllähän tietysti aika paljon minusta ja elämästäni täällä paljastuu, mutta kootaan nyt yhdelle sivulle sitten hieman taas uusia yksityiskohtia. Ja olkoot tämä myös vastapaino eiliselle statistiikalle. Inhosin tilastotiedettä koulussa, mutta tunnustan nyt että se voi välillä olla ihan antoisaakin. Kunhan ei itse tarvitse niitä tilastoja tehdä. Se on tylsää! Tai ehkä se oli tylsää koska tilastot joita laskimme eivät olleet aiheina kiinnostavia?

Alkuvuodesta pääsimme nauttimaan muutamasta kauniista talvipäivästä. Jostakin syystä alkuvuoden kuvat ovat kadoksissa, mutta FB:sta löytyi jotakin.

Se tietysti tarkoitti että linnut metsästivät ruokaa pihaltamme entistä tehokkaammin ja aloitin lintujen talviruokinnan tosissani.

Tosin jotkut tyytyivät etsimään ruokansa ihan itse.

Kevätauringon lämmittäessä maata oli lasten harrastukset jo hyvässä vauhdissa ja ajokilometrejä välillä koti-talli alkoi kertyä ihan kivasti mittariin. Onneksi "melkein naapurista" saatiin apua sen kaikkein inhottavimman vuoron kanssa... Kiitos "melkein naapuriin" siitä !

Lämmin kevät herätti myös luikertelijat henkiin ja valitettavasti yksi koiristamme sai tuntea sen kuonossaan. Muutaman päivän tehohoito tuotti tulosta ja neiti palautui pikkuhiljaa entiselleen. Omistajasta en ole niinkään varma... Tämä paikka, missä kuva on otettu, on taattua kyymaastoa keväällä, joten sitä välttelemme koirien kanssa. Valitettavasti luikertelijat eivät pysy kiltisti omilla paikoillaan vaan lähtevät saalistamaan muuallekin. 

Kevät päättyi hieman haikeaan tunnelmaan, lapsukaiseni ovat kasvaneet upeiksi, nuoriksi naisiksi ja toinen jätti alaluokat taakseen kun taas toinen päätti koko peruskoulun. Minne se aika oikein karkasi?

Keskikesää vietettiin sateessa, tuntuu että koko vuosi on ollut säätilaltaan vähintäänkin vaihteleva. Mökkinaapurin rannassa syttyi kokko, se hyvä puoli sateisessa kesässä on. Voidaan naapureiden kanssa juhlistaa kesää polttamalla risuja. 

Muuten kesää vietettiin aika pitkälti vesillä. Meloen. Lisää siitä Arielin blogissa.

Kesäkuun loppupuolella saimme uuden perheenjäsenenkin: Benny-Laurin. Hän sopeutui nopeasti uuteen laumaansa ja hurmasi luonteellaan koko perheen. 

Ehdimme me kesällä hieman muutkain tekemään kuin melomaan. Esikoisemme pääsi ripille ja ihailin, kun odotin lapsukaisia kirkkoon, Lohjan kirkon seinämaalauksia. Ne ovat vähintäänkin outoja! Juhlien tarjoulua olettekin voineet ihmetellä heinäkuun julkaisuissa

Juhliminen käy voimille, joten otimme pienen tauon ja kävimme Tallinnassa rentoutumassa. Siitäkin kerroin kesällä. 

Elokuussa kävimme juhlimassa parin serkun synttäreitä ja koska perheessä oli vastasyntyneitä, alkoi taas kerran se tuttu laulu: "äiti, haluan". Tylsä äiti kuitenkin päätti että eläimiä on kotona ihan riittävästi. Mutta suloisihan nuo olivat!

Perheeni vietti syyslomaa Pariisissa, joten sain muutaman päivän aikaa omille jutuilleni.

Kuva tyttäreni

Kaikenlaista tuli tehtyä joululahjoiksi, niistäkin olen osasta kertonut täällä. Minun suosikeiksi nousivat farkunsiniset sytykeruusukkeet, joista en raaskinut luopua. Ne ovat minun.

Näitä pitää tehdä lisää että saa antaa poiskin.