Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Ruoka-aakkoset: R

Emme ole muutamaan vuoteen syöneet riisipuuroa, kun en vaan ole jaksanut keittää. Ohrapuuroa olen tehnyt uunissa, mutta jos vaikka tänä vuonna söisimme taas riisipuuroa. Vaikka uunipuurona niin ei tarvitse keittää. Mikään ei nimittäin tuhoa kattilaa riisipuuroa helpommin. Se on kummallisen tehokasta kun on kyse pohjaanpalamisesta. Nuorempana meillä oli mieheni kanssa traditiona syödä puuroa kun kotiuduimme kirkosta. Yleensä olin tehnyt puuron kaveriksi sekahedelmäsoppaa, tuo kun oli aikaa ennen laktoositonta maitoa.

Teidän ehdotuksistanne löytyi muun muassa rättänä, En ole aitoa mustikkakukkoa koskaan syönyt, kalakukkoa sen sijaan olen jopa itse tehnyt.

Rosolli oli anoppini suosikki joulupöydässä, itse en pahemmin kyseistä salaatista välitä. Rosolliin kuuluu aina peruna, porkkana ja punajuuri, loput ainekset lisätään maun mukaan. Meidän perheessä se tarkoittaa, mummin iänikuisen resptin mukaan: silliä, sen on oltava etikkaan säilöttyä, kotitekoista rasvasilliä. Ja keltasipulia, maustekurkkua ja punaista omenaa. Tutustuin muuten sanaan rosolli. Taustalla on venäjänkieleinen sana рассо́л joka kuulema tarkoittaa säilöntälientä. Länsi-Suomessa tuota kuulema kutsutaan sallattiksi, en ole ikinä kuulutkaan vaikka jonkinverran olen lännessä ollut. Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla tuote taas on sinsalla. Se taas on helppo ymmärtää. Ruotsin sillsallad kuulostaa lähes samalta.

Risottoakin ehdoteltiin "jämien tuhoamiseen".  Hyvää sekin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...