Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulun tehtävälista (5.12)

Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää.

Pikkutyttönä tosin luulin että kyseessä oli itsepäisyyspäivä, kuten varmaan aika moni muukin on luullut.

Joka tapauksessa tämä tarkoittaa että huomenna kello 18 syttyy ikkunalaudallamme kaksi sinivalkoista kynttilää. Kiitokseksi heille jotka uhrasivat kaiken.
On siis aika tarkistaa että joulun pyhiksi on riittäästi kynttilöitä!

Noiden sinivalkoisten lisäksi meille tarvitaan kruunukynttilöitä, kynttiläjalkoja nimittäin riittää ja ne pitää "täyttää". Lisäksi haluan tuikkuja porraskäytävään, hyllyllä on Iittalan tuikkulaseja ja niissä on oltava kynttilöitä. Vessoissamme on oltava tuoksukynttilöitä. Mielellään Ikean laseissa olevia, ne palavat hyvin. Ja sitten ei saa unohtaa hautoja, sekin kuuluu joulutraditioihimme, käydä sytyttämässä kynttilät rakkaillemme jotka ovat meidät jättäneet. Ja myös isoisälleni jota en koskaan ehtinyt tapaamaan. Hän on siellä niiden joukossa jotka antoivat kaiken. Ja ellemme ehdi haudoilla käymään niin sytytän ne kynttilät vaikka sitten kruunukynttilöinä pöydälle tuikkimaan. Isoäitiäni lainatekseni: Ei haudalla käynti ole tärkeää, pääasia on että muistat...

Eikä sovi unohtaa pihalle tarvittavia kynttilöitä. Jos vaikka saisi tehtyä lumi- tai jäälyhty.

Noista itsenäisyypäivän kynttilöistä muuten:

 "Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927,
kun 
Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21.Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20"
Wikipedia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...