C niin kuin...

Aakkosissa on vuorossa C. 

Casablancaa (1942) ehdotettiin, kaksi suurta B:tä: Bergman ja Bogart, mutta ei lempielokuviani siitä huolimatta. Ei myöskään Citizen Kane (1941) saanut minun ääntäni, vaikka molemmat hienoja klassikoita ovatkin. 

Chicagosta (2002) minun olisi pitänyt tykätä, olen musikaalien ystävä, mutta jostakin syystä tämä ei oikein koskettanut. Ehkä yksi syy on Zellweger, josta en vaan pidä, lienee Bridget Jones syynä? Tosin Renée teki minuun vaikutuksen elokuvassa, ei hän ehkä ihan toivoton näyttelijä olekaan?

Nuori Cruise sai Coctailillekin (1988) äänen. Nuori Cruise oli suloinen, elokuva ei edes keskinkertainen. Mutta ehkäpä sitä ei katsotakaan muusta syystä kuin Cruisen takia? 

Oma valintani, ei ehkä ole sen kummoisempi elokuva, mutta Nicholas Cage Con Airissa (1997) on loistava! Ja onhan siinäkin kaksi c:tä: Cage ja Con Air. Kuka ikinä kirjoittikaan dialogit tuohon elokuvaan on jonkin asteen nero! 

"Define irony.
Bunch of idiots dancing on a plane to a song made famous by a band that died in a plane crash."

Kaikki edellä mainitut tekevät elokuvasta hyvän. Ainakin minun mielestäni.

Lapset maistelevat tänään tummasuklaalla kuorrutettuja mansikoita ja mieheni tällaista. Sitten kun avaavat päivän "luukut"