Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

En edes tykkää...

En ole hunajan ystävä. 

Minun piti tehdä lakritsimanteleita, joista ystäväni kertoi omassa blogissaan,, mutta Punnitse ja Säästä kaupassa ei ollut jauhetta, enkä jaksanut ajaa kaupunkiin Ruohonjuureen. Siispä ajattelin tehdä chilipähkinöitä, niitä olen joskus aikaisemminkin tehnyt, mutta kun satuin näkemään reseptin hunajamanteleista, päätin tehdä niitä ystävälle joululahjaksi. Ystäväni on hunajan "suurkuluttaja"

Ongelma vaan on että näin reseptin töissä ja unohdin pistää muistiin mistä sen löysin. Siispä jouduin luottamaan mielikuvaani reseptistä ja tein vähän sinne päin. Muutama manteli jäi yli, kun olin lahjapurkin täyttänyt ja pitihän niitä maistaa. Nehän olivat hyviä! Jopa lapset innostuivat popsimaan. Hieman tahmeiksi nuo jäivät, olisivat ehkä ehtineet paremmin kuivumaan jos olisivat saaneet olla rauhassa vielä pari päivää, valitettavasti ne loppuivat jo, joten ehkäpä ystävä sitten raportoi kuivuivatko koskaan pintakuiviksi. 

Kanelimantelit

200 g manteleita
2 rkl vettä
1½ dl sokeria
2 rkl timjamihunajaa
2 rkl kanelia

Sekoita vesi, sokeri ja hunaja kattilassa ja kiehauta niin että sokeri sulaa. Sekoita joukkoon kaneli, siirrä pois liedeltä. Kaada mantelit sekaan ja sekoita. Kaada seos leivinpaperille jäähtymään. 


Tytöt maistelivat tänään punaista retiisiä, ei ollut suosittua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...