Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Lahja minulle

Lapseni ovat nykyään kierrättämisen ihmeitä!

Ratsastaja on taas innostunut väsäämään erilaisia pussukoita karkkipapereista. Tällä hetkellä yritämme löytää vihreitä karkkipapereita, mikä on osoittautunut hieman haasteelliseksi.

Partiolainen taas sai valokuvakehyksen, jonka ripustuslanka osottautui liian pitkäksi. Aikansa kuluksi neiti taitteli äidille korun ylijäämäpalasta. Täytyy tunnustaa että minun maailmassani tuo olisi ollut kierrätykseen kelpaava pätkä, mutta siitä tulikin taideteos. Ilman työkaluja, mikä tekee saavutuksesta vielä uskomattomamman.

Äiti ei voi kun kiittää. 


1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...