Kävimme lapsien kanssa "repimässä puita" eli poimimassa pihlajanmarjoja pihaltamme. Marjoja on aika paljon, mutta ainakin tuossa isossa puussamme eivät olleet laadullisesti kovin kummoisia. Mätiä ja kuivuneita riittää. Noista pienistä pensasmaisista puskista sentään sai kauniita marjoja, joskaan eivät väriltään olleet vielä ihan syvän punaisia vaan ennemminkin oranssin sävyisiä.
Olen joskus kotona asuessani tehnyt pihlajanmarjahyytelöä, mutten pitänyt siitä. Naamakirjassa kuitenkin ystävä mainitisi pihlajanmarjahyytelön ja innostuin taas kokeilemaan. Varsinkin sen jälkeen kun löysin reseptin jossa hyytelön sekaan oli sekoitettu neilikkaa ja kanelia. Arvatkaa pistinkö reseptin talteen. En tietenkään, joten päätin, taas kerran, soveltaa.
Kilo marjoja oli tavoitteena tuolla pihalla ja aika nopeasti ne olivatkin kasassa. Olen tosin oppinut jotakin uutta pihlajanmarjoista: etanat pitävät niistä! Tai sitten pihassamme ei ole etanoille muuta kelpaavaa. Joka tapauksessa marjojen seassa, tuossa isossa puussamme, parin metrin korkeudessa oli etanoita! Ei siis yksi eksynyt vaan useita. Käsittämättömiä otuksia. Eikö riitä että tuhoavat kukkapenkkini, pitääkö puihinkin kiivetä? Kettu ei todellakaan ole opettanut etanoille mitään!
Lempikeittokirjassani, Ruokataorstai, on perusresepti hyytelölle. Siitä oli hyvä lähteä soveltamaan,
Jouluinen pihlajanmarjahyytelö
1 kg pihlajanmarjoja Marttaliiton ohjeistuksen mukaan tämä vastaa n. 2 l.
3 dl vettä
kanelitanko
1 ml kardemummaa
10 kokonaista neilikkaa
ripaus muskottipähkinäjauhetta
Puhdistimme pihlajanmarjat suurpiirteisesti: lehdet ja mädät marjat sekä ne etanat siivottiin pois. Varret jätimme, paksuimmat oksat sentään napsimme kompostoitavien sekaan.
Huuhtele marjat huolellisesti ja siirrä ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä kunnes mehu irtoaa, minä annoin porista noin ½ tuntia. Noin 20 min keittämisen jälkeen lisäsin kanelitangon, kardemummarouhetta, hieman muskottia sekä neilikat. Puhun nyt niistä maustehyllystä löytyvistä kokonaisista neilikoista, en siis kokonaisista kukkasista. Ne kuuluu pistää maljakkoon.
Valuta mehu puhtaaseen astiaan siivilän läpi. Hyytelön teossa ei kannata kovin paljon painella marjoja, neste pysyy kirkkaampana ja hyytelöstäkin tulee kauniimpaa. Näin olen lukenut. Siispä tuo sai valua hiljakseltaan useamman tunnin ajan.
Kun mehu on saatu talteen sen marja-maustemössön voi siirtää kompostiin.
Mehu mitataan ja sekaan sekoitetaan
100 g hillosokeria/ 1 dl mehua
Marttaliiton sivuilta oppii myös että 100 g hillosokeria vastaa noin 1,2 dl. Eli tässä tapauksessa saimme noin ½ litraa mehua, joten lisäsin 6 dl hillosokeria.
Sokeri-mehun annetaan kiehua hiljalleen kymmenisen minuttia. Välillä sekoitetaan ja mahdollinen vaahto kuoritaan pois reikäkauhan avulla. Minulla on ihan aito ja alkuperäinen mummin reikäkauha. Tämän avulla ei mikään voi mennä pieleen. Se on ollut mestarilla käytössä.
Seuraavaksi tehdään hyytelökoe. Tällaista työvaihetta en muista nuoruudestani, mutta ilman muuta ja tietysti tehdään: kylmälle lautaselle tiputetaan muutama tippa mehua ja jäähdytetään jääkaapissa. Tipan keskelle tehdään veitsellä, tai vastaavalla työkalulla, vako. Jos vako ei umpeudu on hyytelö valmista. En muuten vieläkään ole tehnyt koetta. Tuo vaahtoni hyytyi, siispä varmaan hyytelökin hyytyy.
Tässä vaiheessa hyytelön sekaan, sinne kattilaan siis, ei lautaselle, voisi vielä sekoittaa 3 rkl konjakkia tai vastaavaa jaloa juomaa, jätin sen kuitenkin tällä kertaa pois.
Hyytelö purkitetaan kuumana kuumiin purkkeihin. Tämä on se työvaihe jota kunnioitan. Clostridium botulinumin myrkkyä en halua kotiini. Eli purkit saavat kiehua kattilassa hyytelökattilani vieressä.
Olen joskus lukenut jonkun rikosromaanin jossa kotiäiti tappoi miehensä hillolla. Teki ihan vartavasten miehelleen "erikoisherkkua". Mies oli kyllä sen verran ällöttävän oloinen kuvauksesta päätellen että ehkä ansaitsikin hillonsa, mutta aika raakaa toimintaa. Pääsi vielä tämä kodinhengetär pälkähästä, oletettiin ettei voinut tietää clostridiumin vaarallisuudesta.
Sokeri-mehun annetaan kiehua hiljalleen kymmenisen minuttia. Välillä sekoitetaan ja mahdollinen vaahto kuoritaan pois reikäkauhan avulla. Minulla on ihan aito ja alkuperäinen mummin reikäkauha. Tämän avulla ei mikään voi mennä pieleen. Se on ollut mestarilla käytössä.
Seuraavaksi tehdään hyytelökoe. Tällaista työvaihetta en muista nuoruudestani, mutta ilman muuta ja tietysti tehdään: kylmälle lautaselle tiputetaan muutama tippa mehua ja jäähdytetään jääkaapissa. Tipan keskelle tehdään veitsellä, tai vastaavalla työkalulla, vako. Jos vako ei umpeudu on hyytelö valmista. En muuten vieläkään ole tehnyt koetta. Tuo vaahtoni hyytyi, siispä varmaan hyytelökin hyytyy.
Tässä vaiheessa hyytelön sekaan, sinne kattilaan siis, ei lautaselle, voisi vielä sekoittaa 3 rkl konjakkia tai vastaavaa jaloa juomaa, jätin sen kuitenkin tällä kertaa pois.
Hyytelö purkitetaan kuumana kuumiin purkkeihin. Tämä on se työvaihe jota kunnioitan. Clostridium botulinumin myrkkyä en halua kotiini. Eli purkit saavat kiehua kattilassa hyytelökattilani vieressä.
Olen joskus lukenut jonkun rikosromaanin jossa kotiäiti tappoi miehensä hillolla. Teki ihan vartavasten miehelleen "erikoisherkkua". Mies oli kyllä sen verran ällöttävän oloinen kuvauksesta päätellen että ehkä ansaitsikin hillonsa, mutta aika raakaa toimintaa. Pääsi vielä tämä kodinhengetär pälkähästä, oletettiin ettei voinut tietää clostridiumin vaarallisuudesta.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti