Sotkua tiedossa

Jääprinsessa on innostunut marengeista.

Mielellään neiti niitä tekisi, mutta äiti on laiska, en millään viitsisi erotella valkuaisia keltuaisista, lähinnä kylläkin siitä syystä etten keksi mitään käyttöä kasalle keltuaisia. Ja turha selittää että "syö ne". En syö. Raaka kananmuna ei kuulu ruokavaliooni. 

Lemon curdia voisi tietysti tehdä. Se on ihan hyvää leivän päällä. Tai tekee sitten jotakin muuta tahnaa, tosin jos tuota paljon alkaa tehdä niin pitäisi leipoa paljon ahkerammin. Ja se ei taas tee linjoilleni hyvää. Curdia teimme aikoinaan rapujuhlien aamiaiselle. Jostakin syystä aika runsas aamiaisemme ei oikein tehnyt kauppaansa. Huonoja rapuja edellisenä iltana? Loput curdista joutui amerikkalaiseen marenkipiiraaseen. Nami!

Mutta tuosta valkuaisten erottamisesta. Itse teen "vanhanaikaisesti" eli kaadan keltuiasen kuoren puolikkaasta toiseen. Lapselle ajattelin opettaa suppilon käyttöä, kunnes löysin, naamakirjasta, mistäpä muualta, tämän oivallisen vinkin:

Kuvittelisin että meidän perheessä tuo keltuainen juurikin siirtyisi paikasta a paikkaan b ja sieltä edelleen paikkaan c. Ihan vaan siitä syystä että se on hauskaa. Voin vaan kuvitella minkälainen siivo tuosta syntyy.

Marenkien tekeminen on minusta muutenkin ihan vihoviimeistä puuhaa. Järjetön aika uunissa eivätkä ne edes ole minusta mitenkään erityisen maistuvia. Toisealta en pidä hattarastakaan, joten kyllä maailmasta löytyy makeita tuotteita joista en pidä!

Brita kakussa marenki toki on hyvää. Kuten Pavlovassakin. Todella kaunis Pavlova muuten löytyy HS:n sivuilta. Huomatkaa ennenkaikkea nuo jääkoristeet! Pitäisikö kokeilla jouluksi?