E niin kuin eläimet

Eläimet

Jouluna tulee näitä avustuskohteita mietittyä, meillä kuitenkin menee hyvin verrattua moniin muihin. Ja jouluna ehkä tuo toisten hätä entisestään korostuu. Toisenlaisia lahjoja on tullut hankittua, Pelastusarmeijan patoja ruokittua ja erilaisiin säästölippaisiin tungettua pikkurahoja. Viime jouluna FB-haasteen oli lahjoittaa 24 e omaan hyväntekeväisyyskohteeseen, eli euro/joulukalenteriluukku. Silloin valinta osui Toisenlaiseen lahjaan. Koska jääprinsessa osallistui PLAN jäägaalaan, ajattelin tänä vuonna katsoa hieman PLANin tarjontaa. Aika kivasti sieltäkin löytyy vaihtoehtoja.

Nyt on jo monena vuotena tullut pistettyä rahaa myös SSEYn lippaaseen, se kun on työpaikalla sopivasti silmien alla koko ajan. Mutta lempikohteeni joulun alla on kuitenkin nuo linnut tuossa pihalla. On todella ihana seurata niiden touhua omenapuussamme, sinne yleensä ilmestyy syötävää kun lumi tulee. Noin 70 lajia talvehtii maassamme, niistä pieni osa käy pihallamme. Pitäisi varmaan laajentaa tuota menytä niin saisi ehkä hieman uusiakin vieraita? Ainut ongelma tuon syöttämisen kanssa on muistaminen. Se automaatti kun ei saa tyhjentyä. Ja tuo hygieniapuoli. En todellakaan tahdo rottia pihaamme. Eikä loiset ja salmonellakaan nyt mitenkään innosta, mutta osaan onneksi pestä käteni.

Jäniksetkin käyvät pihassamme. Niille en ole järjestänyt ruokapöytää, mutta ihan kiitollisina ovat noita istutuksiani järsineet. En nyt tiedä jos arvostan että suklaakirsikkapuutani napsittiin, mutta jäihän tuo henkiin siitä huolimatta. Kotona puutarhaan istutettiin koristekaalia syksyisin pupunruoaksi. Ehkäpä pitäisi toteuttaa täälläkin? Olisivat kauniita hetken ennen kuin puput tulevat ruokailemaan.

Alkuvuodesta pihassamme kävi myös pieni lauma kauriita. Niitä en ajatellut syöttää. Kuten en myöskään citykettuamme. 

Teidän ehdotuksenne:

Enkelikello

Pling-pling-pling...joskus tämä oli minulle ihan ehdoton jouluinen ääni, mutta huomaan ettei sitä tule täällä kilistettyä, mieheni kun inhoaa sitä kilkatusta, vaan yhdistän enkelikellon ehdottomasti lapsuudenkotiini. Ellei kello ole kilkattamassa kun tulemme kysyn hyvin äkkiä äidiltä: saanko? Tunnen itseni taas pikkutytöksi kun odotan lupaa koskea tulitikkuihin. Ja sitten taas kilisee. Nykyään enekelikelloja myydään pöllöillä ja hevosilla, mitä enkelikelloja ne sellaiset ovat?

"Vanha espanjalainen legenda kertoo, että aikojen alussa, ajan aamuhämärässä, kun metsät olivat vielä nuoria, antoivat enkelit suojateilleen pienen kellon, jolla kutsua heitä tarvittaessa. Kello oli niin pieni, että se saattoi olla koko ajan mukana ja niin suojattu, että sen ääni säilyi heleänä ja kirkkaana. Aina vaaran uhatessa tai tarvitessaan apua suojatin tuli helähdyttää kelloaan ja enkelit kuulisivat sen ja tulisivat auttamaan. Ainoa ehto oli, että kelloa ei koskaan tullut antaa kenellekään toiselle, sillä silloin sen taika katoaisi. Nyt aikaa on jo kulunut ja metsät ovat jo vanhoja ja käyneet vähiin, mutta yhä enkelit kuulevat kellojen kutsun."
Jos olisin tämän legendan lukenut silloin aikoinaan... No, toivottavasti enkelit kuulevat tarvittaessa ilman kellojakin.

Ensilumi

Saakohan mikään luonnonilmiö hymyn yhtä varmasti huulilleni? En ainakaan keksi sellaista. Se tunne kun ensimmäiset hiutaleet, pitkän tauon jälkeen, taas leijailevat kohti maata, on ihan sanoin kuvaamatonta. Ja jos vielä on mahdollista seistä hetki hiljaa, kasvot käännettynä taivasta kohti ja antaa hiutaleiden hipaista poskia, silloin elämä on täydellistä. Jos enkelin siipien kosketuksen pystyisi tuntemaan, epäilen että se olisi kuin lumihiutaleiden sipaisu.

Evankeliumi

Jo B:n kohdalla mainitsin jouluevankeliumin, joten otetaan se sitten tänne tässä muodossa:

Jouluevangelium på finlandssvenska

Och de tapahtu siihe aika att de kom käsky från kejsar Augustus att varenda

Matti Meikäläinen skulle börja paya vero.
De va ihan eka mätkäytys,och den fixa di när Kvirinius va pomo i Syrien.

Då paina joka iikka till sin stadi, för å hoita hela bumagan. De kekka

Jussi me, och för att han va pikkuserkku me Davy så vetä han från Nasaret

som e en stadi i Galileen opp till Davy stadi som dom hanimittä Betlehem i

Judeen, för å hoita sin verojuttu och samalla Marjas som va hans kimma och

som hade pulla uuniss.

Medan di hengaile där blev de meno för henne. Och hon synnyttä sin ykkös

jappe och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan,
 för de va No Vacancy på hotelle.

I samma seutu viipy några skobaren på kenttän å funkka som nite guards över

doms elukkor. Då ilmesty en Herran enkeli kunnon face to face
och kehittäwatteja ihan täysii; och doms sisu gick todella kaulaan.

Men enkelin selittä till dom: "Ta de nu iisit bara. Kela att ja ha message

om en mega yees fiilis, som ä för koko kansa. För just idag ha en Frälsare

synty i Davys stadi, å han ä messias, Big Boss. Och dehär ska va todiste:

ni ska löytä en brandnew kakara, som liggä i kapalon navetta."

Ha en jättekiva joulutid!

EI

Tähän en osaa kommentoida, mutta ei tietenkään ole pakko ellei halua. Uhmaikäiseni lempisanahan tuo toki on, ja hänen on joskus pakko vaikka ei tahtoisikaan. Ei sitä tosin kuule kun joulusta puhutaa. Äitinsä tytär!

Enkeli taivaan

150 säettä on ajatus joka tulee päähäni. Aikoinaan koulussa lauloimme luokassa joka aamu jonkun virren ja kun tuo soui kohdalle seistiin kauan pulpetin vieressä hoilaamassa. Jano siinä tuli!

Luther on tuon aikoinaan kirjoittanut 1530-luvulla. Pieni kuriositetti tuosta virrestä: ruotsinkielin käännös on virsikirjan mukaan Olaus Martinin käsialaa vuodelta 1617. Mistä lie tekstin lähettänyt, herra nimittäin kuoli 1609.