Liikenteen innoittama

Joulu lähestyy!

Nyt sitä mainostetaan jo bussien kyljissä, ainakin täällä kotikaupungissani.

Vaikka minulla onkin joulu ympäri vuoden, en silti oikein ymmärrä tätä kaupallista puolta joulusta. Onko mainostaminen oikeasti aloitettava jo syyskuussa? Siis meille kuluttajille mainostaminen. Ymmärrän hyvin niitä jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä joulua kun pääsemme joulukuun alkuun. Kun ylikuumentuneet markkinat ovat toitottaneet joka tuutista "osta, osta ja osta vielä vähän" kesästä lähtien. Toki tunnustan nauttivani joulun käsityöesitteistä, joulukorttivihkosista ja askarteluliikkeiden tarvikevalikoimista jo lokakuun alussa, mutta en silti halua nähdä pukkia kauppakeskuksessa ennen adventtia.

Minusta Karvinen kiteyttää joulun aivan loistavasti:

Christmas: it's not the giving, it's not the getting, it's the loving.

Sitähän joulu oikeasti on. Ei ne lahjat vaan se rakkaus. Tunnustan että lasten jouluun ne lahjatkin kuuluvat, ainakin kun niitä on mahdollisuus heille hankkia, mutta uskoisin että heillekin se yhdessä tekeminen ja oleminen on tärkeämpää kuin yksikään paketti. Uskallanpa jopa väittää että maailma olisi hieman parempi paikka jos tuhlaisimme hieman enemmän aikaa ja rakkautta ja huomattavasti vähemmän rahaa. Ja jos sitä rahaa on tuhlattavaksi saakka, hyviä kohteita löytyy ympäri vuoden. 

Olen tässä huomannut viime aikoina, ellen sitä aiemmin tienyt, että ystävyys on kovin tärkeä asia. Onneksi niitä hyviä ystäviä edelleenkin on! Ystävyys on muuten siitä jännittävä asia, ettei "virkavuosilla" ole mitään merkitystä. Vastikään tavattu voi olla ihan yhtä "hyvä" kuin se lapsuuden tärkeinkin.

Hieman harmittaa että nykyään tuo aika on niin kortilla että tapaamisetkin pitää suunnitella kalenteri kädessä. Ja niitä esteitä tuntuu olevan joka nurkassa pölyn muodssa. Käsi sydämelle: kuinka moni teistä menee oikeasti ystävänsä luo katsomaan miten monta villakoiraa kodista löytyy? En minä ainakaan. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten lehtipinot kun omatkin ovat lukematta. Tai naapurin pyykkikasat, omissakin on ihan tarpeeksi. Itse asiassa minusta on ihanaa jos kaverille minä olen tärkeämpi kuin mankeloimattomat lakanat. Jos ikkunat on pesemättä kun kaveri soittaa ja haluaa tavata, mitä jos pyytäisi kaveria avuksi sen sijaan että pesee ne yksin.

Tästä innostuneena pistänkin teille ja itselleni haasteen: tänä jouluna on annettava ainakin yksi "aikalahja". Saatte ihan itse valita onko se mummon vieminen torikahvilaan nauttimaan kevätsäästä, kummilapsen kanssa elokuvissa käynti vai siskon ikkunoiden peseminen. Vai keksittekö jotakin ihan muuta? Pääasia että lahjan rahallinen arvo on pienempi kuin "uhratun" ajan hinta. Melkeinpä uskallan luvata että saan itse tästä lahjasta enemmän irti kuin yhdestäkään muusta antamastani lahjasta.