Jopa Ratsastaja tunnusti, että jouluinen tuoksu leviää keittiöön, kun olimme tekemässä punasipulihilloketta. Sinäänsä ei niin outoa, jos punaviinin sekaan pistää kanelia ja neilikkaa ja kiehauttaa. Siinä jopa "en tykkää joulusta"-tyyppi jotuu tunnustamaan että jotkut tuoksut vaan tuovat joulun mieleen. Ja jos pienestä pitäen on puolet vuodesta tuntenut glögin tuoksun leijailevan ympärillään, lienee ehdollistettu tuoksulle?
Pitäisiköhän muuten lapsukaisesta kouluttaa "hajukoira", kun näin hyvin tunnistaa joulun tuoksun? Koirien hajuaisti on kyllä ihmeellinen. Sen lisäksi että tunnistavat homeen ja huumeet, koiria on koulutettu tunnistamaan syöpäsairauksia ja uutena myös COVID-19 tarunnan saaneita. Aika käsittämätön minusta, kun ajattelee että ne myös tunnistavat tulossa olevat epileptiset kohtaukset ja liian alhaisen verensokerin. Vielä meillä on pieni matka siihen, vaikka joulun tunnistammekin.
Olen muuten myöhässä glögini kanssa! Facebook muistutti eilen, että viime vuonna avasin glögikauden kyseisenä päivänä. Tänään oli kyllä aamulla sen verran rapsakka sää, että melkein olisi voinut lämmittää mukillisen.
Punasipulihilloke
500 g punasipulia viipaloituna
½ tl kanelia jauhettuna
½ tl neilikkaa jauhettuna
½ tl mustapippuria rouhittuna
1½ dl alkoholitonta punaviiniä
½ dl mustaherukkamehutiivistettä
1½ rkl punaviinietikkaa
1½ rkl punaviinietikkaa
1½ dl hillosokeria
Sekoita viini ja mausteet. Kiehauta ja sekoita sekaan sipulirenkaat ja punaviinietikka. Anna kiehua hiljalleen 10 min. Lisää sokeri ja anna kiehua vielä 20 min. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan ainakin vuorokaudeksi.
Meillä tämä menee paahtopaistin kaveriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti