Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 31. elokuuta 2020

Pakko kehua

Meillä oli, vihdoinkin, ylioppilasjuhlat!

Aikamoisen rääkin nämä tämän kevään ylioppilaat kävivät läpi. Ensin saivat kirjoittaa reaaliaineet viikkoa aikaisemmin, joka ainakin meillä sotki lukuaikataulun pahasti. Vaikka kuinka yritin vakuuttaa, että ei se viikko lisää auta, niin olihan tuo kauhea stressi tajuta että koe joka piti kirjoittaa viikkoa myöhemmin kirjoitetaan jo muutaman päivän päästä. Varsinkin kun osalle kokelaista se tarkoitti viittä ainetta yhtä monessa päivässä. En kadehdi.

Ja sitten ilmoitetaan ettei lakkiaisia järjestetä. Meidän koulussa kevään lakitus tapahtui netissä. Ei se nyt vaan kovin juhlallista ollut. Nyt sitten kouluun sai tulla 2 nimettyä henkilöä ja juhlavierailla maskipakko. Kun ruusut oli jaettu, vieraat ajettiin ulos pihalle sateeseen ja ylioppilaat kilistelivät opettajiensa kanssa. Tai siis paikalla olleiden viiden opettajan kanssa. Luokanvalvojat (tai mitä lie ryhmäpäälliköitä ovat nykyään) ja vararehtori.

Koska syksy on ollut yhtä rumbaa, päätin lopuksi tilata kakut ja tehdä suolaiset itse. Tiesin olevani todella myöhään liikkeellä, edellisiin juhliin yritin tilata pienleipomosta kakkuja 2 kuukautta ennakkoon, ei onnistunut. Siispä hieman jännitin kun otin tiistaina luurin kätteni ja soitin Marian Konditoriaan.

En voi kun kehua paikan asiakaspalvelua! Iloinen ääni, joka kertoi että hyvin onnistuu, mistä halaun hakea? Totesin että isosta kauppakeskuksesta, kun oma lähimyymälämme näköjään on lauantaisin kiinni. "Poikkeuksellisesti meillä on tänä lauantaina myymälä auki, kun on muutama kakku toimitettavana". Eli lähikauppaan sitten luvattiin toimittaa.

Ja sitten kakkuihin. Ylioppilaslakin sai valita joko suklaisena tai perinteisempänä kermakakkuna. Neiti halusi vadelma-kerman, joten sillä mentiin. Ja päälle sitten vitivalkoista sokerimassaa tai kellertävämpää marsipaania. Vielä tuo neidin lakki on vitivalkoinen, joten semmoinen. Minun lakkini on jo kellastunut.


Kaveriksi neiti halusi mangojuustokakun. Senkin kohdalla kysyttiin haluanko valmiiksi kahdeksaan osaan paloteltuna vaiko kokonaisena. Pyysin paloina. Eivät olleet mitään minipaloja vaan ihan kunnollisia leivospalasia. Suurin osa vieraista päätyivät puolikkaaseen palaseen, eli kahdekan hengen kakku muuttui lennosta 16 henkilön kakuksi!


Olin hieman peloissani miltä kakut maistuisivat. Tunnustan että olen aika nirso kakkujen suhteen, joten hieman epäilevästi lähestyin kakkuja. Ihan turhaan. Ne olivat loistavia! Olimme koko perhe samaa mieltä ja vieraatkin yhtyivät ylistyslauluun. Parhaita leipomokakkuja pitkiin aikoihin. 

En siis voi kuin suositella! Ja kiittää Marian Konditoriaa loistavasta palvelusta ja hyvistä kakuista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...