Myrkkyä

Miksiköhän en ole yllättynyt lipeäkalakysymyksen tuloksesta? 100% teistä ovat kanssani aivan samaa mieltä: lipeäkalaa ei voi edes katsoa.

Isoäitini tarjosi tätä norjalaisten rangaistusta sivistyneelle maailmalle kun olin nuorempi. Muistan kun hän ensimmäistä kertaa yritti pistää sitä isäni nenän eteen joulupöydässä. Isäni piti pidemmän saarnan aiheesta lipeän myrkyllisyys ja kuivatun, myrkytetyn kalan herkullisuudesta. Teksti ei ole julkaisukelpoista, ei edes näin monen vuoden jälkeen, joten säästän teidät yksityiskohdilta. Minulle kuitenkin selvisi, ellen tiennyt sitä aiemmasta, että isäni rakastaa minua hurjasti ja kukaan ei saa minua myrkyttää. Siispä en syö lipeäkalaa. En ole edes koskaan maistanut, jos ollaan rehellisiä. Sen verran syvän vaikutuksen tuo puhe minuun teki. Isäni nimittäin on aina kehottanut maistamaan kaikkea, ei sitä tiedä pitääkö jostakin ennen kuin on maistanut. Jos tuota ei edes saanut maistaa, se oli taatusti todella vaarallista.

Iltapäivälehtien lööpitkin joskus hehkuttivat miten joku oli juonut lipeää ja ruokatorvi "palanut" rikki (kovin syövyttäväähän tällainen emäksinen liuos toki on). Näin elävästi miten joku ressukka oli syönyt sitä myrkytettyä kalaa ja miten liekit puskivat suusta. Myrkkyä, kuten sanottu!

Nyt hieman vanhempana oen sentään tajunnut ettei sitä kuivattua turskaa (tosin täällä ei taida olla turskaa nykyään, tehokalastus kun on tuhoamassa senkin kalan. Nopea googlaus kertoo että täällä kalana käytetään molvaa) sentään ihan puhtaassa emäksessä liuoteta, mutta kuitenkin. Potaskaa tuohon kuulema käytetään ja sitä koko tuote minun maailmassani on. Pikagooglaus näytti minulle myös kuvan tuotteesta, minut tuntevat tietävät miksi en myöskään jatkossa aio tätä maistaa, tuo kuva on syöpynyt verkkokalvolleni!

Isoäitini oli varmaan onnensa huipulla kun ensimmäistä kertaa toin silloisen poikaystäväni jouluvierailulle. Joku suostui myrkkykalaa syömään! Katselin lähinnä ällöttyneenä miten tuleva mieheni söi tuota aladobia koostumukseltaan muistuttavaa valkoista kalaa kera valkoisen kastikkeen ja maustepippurin. Yritin oikeasti käsittää miksi, mutta en edes ruusunpunaisten lasien läpi katsoessani oivailtanut ideaa. Pyysin vaan herraa nauttimaan makuelämyksestä sillä en koskaan aio pistää tuollaista omaan joulupöytääni. Olen lupaukseni pitänyt. Enkä muuten ole tarjonnut sitä myöskään pääsiäisenä. Tai muunakaan juhlapyhänä. En edes arkena.

Isoäitini sen sijaan huolehtii että herra saa kalansa. Lapsiltani olen kyseisen makuelämyksen kieltänyt, uskon vakaasti isääni: lapsia ei saa myrkyttää.

Taidankin lisätä tähän toisen inhokin, josta mieheni pitää. Päivän "joululaulu"

Onhan tämä toki inhorealistinen tarina siasta...

Sika

Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa
Porsailla silloin on herkut suussa, se lihoo
se kasvaa se vahvistuu.
Ja sitten kun koittaa marraskuu
niin lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton

Sika, se kuulan kalloon saa
Sika, sen setä teurastaa
Sika, ja setä verta juo
Sika, se joulumielen tuo

Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin
Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin
Jouluna sikaa mä muista en
Vain kinkkua vahtaan himoiten
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton

Sika, kun sitä suolataan
Sika, yhdessä kuolataan
Sika, ja isi mielellään
Sika, on vesi kielellään
Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää
Kadulla adventti sohjoa kyntää
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään
Kun ihminen rypee läävässään
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton

Sika, se kohta paistetaan
Sika, sen perää maistetaan
Sika, on sähköuunissa
Sika, on mutsi duunissa

Kato äiti on laittanut kystäkyllä
Sinappi huntu on sialla yllä
Isoveli veistänsä terottaa
Ja luistansa porsaan erottaa
Lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
Sika, lopulta tappoi sen
Sika, ympäristö vatsanhappoisen
Sika, voi kuinka isi syö
Sika, isiltä loppuu vyö

Joulu täynnä on kinkkua ,kylkeä, potkaa,
läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa
Kun loppuu aatto ja alkaa yö
Ihminen on sitä mitä hän syö

Sika, lalllaallaaa-aa
Sika, trallallaa-aa
Sika, trallallaa-aa
Sika, trallaallaaalla-aa