Kierrätystä

Vaikka kuvittelin taas ehtiväni tehdä vaikka ja mitä ennen joulua, huomasin että, taas kerran, aika loppui ihan hiukan kesken. Mutta ei hätää. Tänä vuonna en ole pitänyt joulublogia, eli kukaan ei tiedä mitä kaikkea olen suunnitellut. Nyt vaan viheltelen joululauluja ja totean: ehkäpä ensi vuodeksi saan esim ne tölkkien nipsuttimet käytettyä.

Vanhempieni kesänaapurit ja monet muutkin, minulle jopa tuntemattomat ihmiset, ovat keräneet talteen nipsuttimia. Siispä niistä on oikeasti tehtävä jotakin, mutta ensin pitää saada lisäaikaa jostakin. Pendolino kun ei sitä nykyään suo, kun en suostu siellä istumaan. Aikaa silloin tietysti olisi.

Monet ihmiset, lämmin kiitos heille siitä, ovat säästäneet minulle myös tee-pussejaan. Siis ei niitä muutamia kertoja kuumaan veteen dipattuja, sideharsomaisia pussukoita jotka sisältävät murusia, vaan niitä paperikääreitä. Muutamat heistä saavat nyt sitten pussinsa takaisin, olemme tyttöjen kanssa taitelleet paperia. Meillähän tämä t-pussi taide tehdään niin kuin se on alunperin tarkoitettu: pusseista. Nettisivuja selattuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että olemme t-pussitaide amatöörejä. Tosi aktivistit nimittäin käyttävät ainoastaan tietyn kuosisia pussukoita ja ellei sitä oikeaa mallia ole saatavilla niin netistä voi printata, pientä korvausta vastaan tietysti, oikean mallisia papereita. Henkilökohtaisesti katson että idea ehkä hieman kärsii tästä, mutta jokainen tyylillään.

Me siis käytimme joulukorttimateriaalina aitoja teepussin kääreitä:

Tällaisilla siis lähdettiin liikenteeseen. Näistä pusseista leikkasimme kymmenen neliötä. Suosittelen että teette valmiiksi pahvista mallin jonka avulla sitten leikataan näitä paperinpalasia. Ja meillä myös kätettiin samansväyisiä pusseja aina yhteen motiiviin, tosin kuka vaatii että on näin rajoittunut?

Lähdimme liikenteeseen 4 cm x 4 cm kokoisella mallilla, jokainen saa toki valita ihan itse minkä kokoista kohdetta lähtee rakentamaan. Ihan pienten lasten kanssa ehkä hieman suurempi lappunen on helpompi käsitellä. Ensin siis leikataan 10 kappaletta neliötä. Mieluiten suurinpiirtein samankokoista.

Tällaisia siis. Kuten näette olemme käyttäneet ihan koko pussin hyväksemme, tositaiteilijat tietysti leikkaavat vain ja ainoastaan samasta kohdasta sen palasensa. Ja luonnollisesti tuosta kauneimmasta kuvakohdasta. Tuolla 4 cm mallilla saa yhdestä pussista 2-3 neliötä, riippuen hieman käärepaperin koosta ja neliöiden asettelusta. 4 pussilla saatte siis tehtyä meidän esimerkki juttumme. Malttakaa nyt mielenne ja odottakaa kiltisti, kyllä se paljastuu tekstin loppupuolella mitä me teemme.

Ja sitten paperia viikkaamaan! Ensin teemme kolmioita, molempiin suuntiin. Pythagoran lausetta ei tarvita tässä kohtaa, vaikka tämä kyllä muuten ehkä vie ajatukset kouluun. Tehkää kunnon taitoskohdat että näette "viivat" jotka syntyvät

Ja seuraava Mensan testi: Miten teet neliöstä suorakulmion? Eli palataan siitä kolmiosta taas neliöön ja viikataan paperi "poikittain". Kas näin: 

Ja taas avataan ja taitellaan molempiin suuntiin tuo paperi. Näettekin miten tuo kolmioviikkauksesta tullut paperitaitekin näkyy tuossa. Ja kyllä, tarkkasilmäsiet huomaavat, minä olen vasta tehnyt taitokset yksi ja kaksi, enkä samassa järjestyksessä kun käskin teidän tehdä. Hyi minua! Oikeasti ei kuitenkaan ole väliä missä järjestyksessä tuota paperia taittelee, kunhan nuo apuviivat tulee tehtyä, se nimittäin helpottaa seuraavaa vaihetta.

Siirrymme avaruusgeometrian puolelle. Sitä nyt vielä jotenkin pystyi koulussa hahmottamaan, joten tästä vielä pystymme jatkamaan. Opettajani oli muuten oikeassa, tulen vielä joskus tarvitsemaan noita oppeja elämässäni. Kehtasin nimittäin kyseenalaistaa todennäköisyysopin tunnilla aiheen tarpeellisuutta. Ainakin avaruusgeometriaa olen tarvinnut: tyttäreni lukee sitä vuorostaan koulussa. Jeps, onhan se kiva että minäkin hämärästi ymmärrän mistä puhutaan. Kiitos Ulla-Britalle siitä.

Siispä taittelemme nyt neliöstämme jonkinlaisen pyramidin jonka sivut tungemme sisälle, eli meillä on taas kolmio. En oikeasti oiken tiedä miten sanoin kuvailisin tätä vaihetta, siispä näytän kuvan. Se tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tämä on minusta se suurin näperrysvaihe, tästä eteenpäin tämä on lastenleikkiä. Tai oikeastaan aikuisille sopivaa, ainakin meillä tuon täyskymppi teki neljä tällaista samassa ajassa kun minä nypläsin yhden kanssa. Tässä lajissa, kun niin monessa muussakin: harjoitus tekee mestarin. Kun näitä on muutaman tehnyt voikin jatkaa telkkarin katselua ja näperrellä siinä sivussa. Esimerkiksi Greyn anatomia on aivan loistavaa joulukorttiteko viihdettä!

Seuraava vaihe onkin sitten ihan lastenleikkiä. Alareunasta taitetaan päät ylös, niin että keskelle pyramidia muodostuu pienen pieni neliö. Kuten huomaatte, pyöritellään noita samoja muotoja ees ja taas. Taas kerran: kuva auttaa:

Ja sitten taas toistelette tätä samaista liikettä 10 kertaa. Eli kunnes teillä on 10 pientä pyramidia joita koristaa neliö. Kuten tarkkakatseiset ovat huomanneet: meillä tehtiin monta erilaista origami koristetta. Ensimmäisen kuvan pusseista ei löydy neliöiksi päätyneitä punaisia papereita, eikä matemaattset muodot ole punaisia vaan rusehtavia. Älkää stressaantuko, vaihdamme taas väriä, näytössänne ei ole vikaa, eikä optikollekkaan tarvitse varata aikaa ennen joulua, ainakaan tämän takia.

Nyt alkaa se hauska vaihe: kokoaminen! Paperiliimaa kannattaa kaivaa esille tässä vaiheessa. Periaatteessa tämä rakentuu ilman liimaakin, mutta paremmin taideteos pysyy kasassa jos reunoille näyttää hieman liimatuubia. Toki voi käyttää ihan mitä liimaa vaan, minusta vaan tuo paperiliimapuikko on näppärä. Tanskassa, missä tytöt tekivät kesällä ensimmäisiä t-pussikortteja, oli kolmion muotoista paperiliimaa puikossa. Se vasta olikin halppoa käyttää. En vaan ole löytänyt sellaista, joten toistaiseksi tyydyn näihin pyöreisiin malleihin.

Ja sitten ryhdytään tositoimiin. Tämä vaihe ehkä tuntuu hankalalata, mutta on se kaikkein helpoin.

Minä aloitan aina ylhäältä, en tiedä miksi, se vaan tuntui helpolta niin. Eli otetaan kaksi meidän palapelin palasta ja työnetään ne neliön "sakarat" toisen neliön alareunaan muodostuvaan "taskuun".

Ja tässä vaiheessa tekstiä tajuan etten ottanut kuvaa tästä vaiheesta vaan kuvasin pikkuneidin työskentelyä ja hän aloitti alhaalta...

Mutta siis idea on ylhäältä alaspäin tällainen. Jokainen ^ kuvaa yhtä meidän palasta

^

^

^^

^^

^^^

^

Nyt jo huomaatte mitä teemme: Joulupuu on rakennettu!

Eli ne sakarat työnnetään kahden ensimmäisen palan kohdalla sinne taskuun. Seuraavaan "riviin" tulee 2 palaa rinnakkain, niin että neliön takareuna menee siihen kolmion alareunan muodostamaan taskuun ja sakaramme jää "päälle". Taidanpa pikaisesti tehdä vielä yhden ja näyttää mitä tarkoitan. Taas väri vaihtuu! Jatkakaa te kaikin mokomin vaan lukemista, tässä ei menee montaa sekuntia.

Asetin kynänkärjen osoittamaan tuota alemman palasen yläreunaa ja taitoin ylemmän kappaleen reunoja hieman ylös. Näette miten palaset tulevat lomittain tuonne.

Ja sitten se seuraava kierros, eli kaksi palasta kiinnitetään siihen yläpuolelle jäävään yhteen, tai siinähän on kaksi palasta jonossa, seuraavat tulevat rinnakkain.

Ja nyt lyijy, olen muuten kirjoittanut sanan lyijykynä väärin kokeessa, hemmetti miten jotkut asiat jäävät painamaan mieltä. Eniten harmitti se, että kolmannella luokalla kun aloitimme sen "Tämä on pallo"-kirjan, opettajamme puhui ihan onnetonta suomenkieltä. Ja sitten saan kokeesta jonkun typerän miinus arvosanan jonkun älyttömän lyijyn takia. Äitini onneksi opetti miten se sana kirjoitetaan: kolme y:tä riviin ja keskimmäiseen pisteet päälle. Nyt osaan! Tosin en käytä lyijykyniä kuin tällaisiin tärkeisiin opetustehtäviin. Minä käytän kuivamustekyniä. Paljon helpomi kirjoittaa! Ja se lause jäi kesken: eli lyijy osoittaa sen alemman yksinäisen palasen alareunaa ja miten alle tulevan palasen "alempi reuna" työnnetään sinne ylläolevaan taskuun. Taas nuo reunat on väännetty pystyyn että näette mitä tarkoitan. Oikeassa elämässä niitä ei tarvitse käännellä, palasen liukuvat ihan kiltisti paikoilleen.
Seuraavat kaksi palaa kiinnitetään samalla periaatteella kun ne ylimmät palat. Eli neliön sakarat yläpuolella olevan neliön "alle". Ja sitten tuleekin kolme palaa rinnakkain. Neliön "alapuoli" yllä olevan kolmion "taskuun". Viimeiseksi keskelle vielä yksi pala (sakarat sinne neliön alle) jalaksi. Ja teillä on tämän näköinen lopputulos:

Väri luonnollisesti riippuu siitä mitä teetä juotte kotona. Nämä kuuset voisi vielä koristella, mutta koska Itella ihan oikeasti tahtoi kortit vielä "tänään" hellään hoitoonsa, niin saavat vastaanottajat itse koristella kuusensa oman maun mukaan. Ja nyt huomaatte etten julkaise näitä reaaliajassa. Kello on järjettömän vähän, eli minun olisi pitänyt nukkua jo muutaman tunnin ajan, joten nyt kömmin oikeasti alakertaan että jaksan huomenna ajaa. Hyvää yötä! Katsotaan huomenna minkä laulun saatte tänne. Se ei ole joulupuu, sen lupaan.

Huomasimme muuten että näitä on todella hauska väsätä. Ja koska kortit piti jo postittaa niin piti keksiä muuta käyttöä kuusille:

Ja sitten vielä se joululaulu. Joulumaan sanat tulevat taas karaokemaisesti tuossa videossa.
Sanat ovat Juha Vainion, säveltäjä on Katri-Helena. En kuitenkaan valinnut tällä kertaa häntä laulajaksi