Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pienen lehmän glögiä

Vielä sorruin valmiiseen glögiin, tällä kertaa Arla Ingmanin versioon. Tiedättehän firman joka väittää että kohta meissä kaikissa asuu pieni lehmä. En kyllä tahdo lehmää sisälleni, en edes pientä sellaista. Siksi suosinkin tuota kotimaista yhtiötä. Heidän laktoositon maitonsa kun on oikeasti paljon parempaa! Minusta voivat kuitenkin keskittyä niihin maitotuotteisiinsa tuolla pikkulehmä-firmassa, glögiä eivät ainakaan osaa tehdä.

Väri oli vetisen punainen ja vetinen oli makukin. Miksi ihmeessä näihin valmisjuomiin ei voi lisätä edes hieman mausteita ? Voihan tuota sitten kotona laimentaa jos tuntuu liian vahvalta. Vai ovatko ihmiset niin uusavuttomia etteivät pysty siihenkään ilman keittokirjaa?

 Tietysti yhtä hyvin voi kysyä, miksi minun on noita ostettava? Kun en tykkää. Noh, litra tuli ostettua, ehkäpä tuo olisi kylmänä janojuomana ollut parempaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...