Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulupuu on rakennettu

Kodissamme on joulu!

Vihdoinkin herra haki joululaatikot sisälle ja sen kauan odotetun tuoksupuun. Lapset ovat hoitaneet homman ja kuusi on nyt koristeltukin.

Tontut koristavat yläkerran puuterointitilaa ja seimemme ovat keskellä olohuoneen pöytää. Vielä minä joskus toteutan sen lapsuuden haaveeni: Joulukalenterin seimimuodossa. Pikkuserkkujeni isä rakensi joka vuosi upean kalliomaiseman kuistille. Joka päivä ilmestyi joku uusi yksityiskohta maisemaan, aattoyönä luonnollisesti sitten se syy koko juhlaan. Kalenteri jatkoi "elämistään" aina loppiaiseen jolloin Itämaan tietäjätkin pääsivät paikalle. Minäkin olisin sellaisen tahtonut ja kyllä vielä keksin sellaiselle paikan.

Linnun häkkiinkin on pistetty joulupallo leikkikaluksi. Sitä nyt ihmetellään ja tutkitaan. Pää pyörii ja varovaista sirkutusta kuuluu selkäni takaa. Katostaan montako minuttia menee ennenkuin herra päättää repiä pallon irti.

Gekoille ei joulukoristeita pistetty, ne ovat jo puoliksi talvilevolla. Huomenna kuitenkin on juhla-ateria tiedossa terraarioonkin. Sirkkoja on hankittu, niin että herrallekin kelpaa. 

Muistelin viime vuonna ostaneeni uuden valosarjan joulukorttejamme varten. Aiemmin ne olivat katossa, valokaapelissa pienillä koukuilla roikkumassa. Nyt roikkuvat pyykkipoika sarjassa nuo kortit. Kiitos kaikista korteista, ne ovat kerrassaan upeita!


Portaikossa tulee varmaan jatkossa vietettyä enemmän aikaa kun pitää ihmetellä kortteja!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...