Mutta juhlat siis. Pukuloistosta ei todellakaan voinut puhua, ainoastaan muutama puku säväytti ja vielä harvempi kokonaisuus. Oli hapsottavaa hiusta, huonoa ryhtiä, outoja koruja...miksi, oi miksi? Eivätkö ihmiset saa apua pukuja hankkiessaan?
Minun suosikkini, vaikka tapakouluttaja tuomitsikin puvun, oli kiukkuiset tiput firman vaimon luomus. Puku itsessään nyt ei ehkä ollut ihan täysosuma kantajansa päällä, mutta idea oli minusta loistava. Selvisipä jopa tänne kotisohvalle saakka miksi kyseinen ihminen oli kutsuttu juhlimaan. Mutta totta tietysti että tuon voi tulkita piilomainokseksi, minusta se oli hauska idea!
Kuva HeSa
Olisin mielelläni nähnyt paremmin myös "mikroskooppikuva"-leninkiä. Valitettavasti se ei ole ollut kovin suosittu kuvattava. Tällaiset asut jossa on joku juju ovat minusta hauskoja. Okei, jos jujuna on tehdään sairaalalakanoista jakkupuku, niin se nyt ei minusta ole linnan juhliin sopiva asu. Ei siis presidentin linnaan itsenäisyyspäivänä. Siihen toiseen linnaan toki. Eikä tuo, sinäänsä söpö, Calvin & Hobbes-kravattikaan oikein minusta ollut sopiva. Kuten ei se baskerikaan. Joissakin tilanteissa pitää vaan osaa käyttäytyä. Niin se vaan menee. Tämä kuuluu vähän niihin maassa maan tavalla juttuihin. Maassamme on tapa seurata pukukoodia tietyissä tilanteissa. Jos kokee tällaiset säännöt rajoittaviksi niin ainahan voi käyttää vapauttaan jäädä kotiin. Kravattinsa kanssa.
Tosin, eihän tuo tipupukukaan nyt sitten ollut ihan ok (kai) mutta ymmärtääkseni se kuitenkin täyttää frakkipuvun vaatimukset.
Päivän laulu kuvastaa kovin hyvin minunkin asennetta...kovasti toivon, muttei sitä taida tulla? No vielä on aikaa. I'm dreaming! Berlinin ikivihreä on ainakin ollut kaikkien aikojen myydyin kappale. Ja jollakin kielellä varmaan lähes jokainen meistä voi hoilata mukana? Ihan ilman sanoja.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti