Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Lohta

Graavilohen tuoksu on jo täyttänyt jääkaappimme. Tai oikeastaan se appelsiinin tuoksu.

Lohet siis ovat valmiina huomista varten. Olen sen verran neuroottinen ihminen, että kalat asuvat ensin pakastimessa. En välttämättä halua kaiken maailman loisia itseeni jos voin niiltä välttyä.

Tällaisia tuoksuja kaapissamme on:

Graavilohi isin tapaan

Pala lohta, mieluiten suhteellisen tasapaksu palanen. Rasvat ja ruodot pois!
Kourallinen tai kaksi merisuolaa
valkopippuria sopivasti
runsaasti tilliä

Kalan pinnalle suolaa ja pippuria sekä tillit. Käännetään nahkapuoli ylöspäin ja kalan päälle pistetään paino. Annetaan maustua vuorokauden ajan.

Appelsiinigraavattua lohta

Samanmoinen lohipala
juoksevaa hunajaa ohuelti, niin että kalan pinta peittyy
1-2 appelsiinia: kuoret+mehu
timjania muutama lusikallinen (niin että sitä on siinä kalan pinnalla)
ruokasuolaa reippaasti pinnalle
mustapippuria maun mukaan

Kaikki mausteet kalan pintaan. Lohi mausteineen pussiin ja mehu kaadetaan mukaan. Pussia käännellään muutaman kerran vuorokauden aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...