Ikkuna

Jääprinsessalla oli treenit pääkaupungissa, joten kun nyt kuitenkin piti ajaa sinne, niin samalla kävimme katsomasa Ikkunaa.

Onko minusta tullut iso kyynikko vai oliko yksityiskohtia vähemmän? En väitä ettei niitä ollut, ja kyllä minä välillä hymyilinkin, mutta aiemmin pystyi katsomaan ikkunaa vaikka ja kuinka kauan ja aina löytyi uusia yksityiskohtia. Nyt katsoin ja se oli sitten siinä. Ehkä tuo "lapsiramppikin" hieman häiritsee, sen takaa kun ei kunnolla näe. Ja rampilla seisominen saa aikuiset huokailemaan. Outoa jengiä!

Onneksi tuo ramppi on vain Alexin puolella, pääsen minäkin työntämään nenuni ikkunaan kiinni! 

Tänä vuonna oli teemana taas eläimet ja jonkinlainen satumetsä. Kuusenoksat kyllä heiluivat aika vauhdikkaasti tuolla, joten aika myrskyisää oli ikkunan toisellakin puolella. Hieman se lohdutti kun seisoin kaatosateessa katselemassa maisemia. 

Nuorin koiristamme olisi varmaan myös tahtonut katselemaan, tai vaikka ihan osallistua ikkunan somistukseen, tuolla oli nimittäin runsaasti ruotsalaisen huonekalukaupan lastenosastolta hankittuja rottia. Niitä "pikkuisemme" rakastaa. Hänellä niitä on kaikissa väreissä, Ikkunassa niitä ei ollut kuin harmaana. Aika rajoittunutta siis siinä mielessä. Ellei sitten jopa hieman rasistista? Miksi pelkästään harmaat rotat kelpasivat? Värisyrjintää, ihan selvästi!

Rotat touhusivat kaikenlaista, joulupuuhissa selvästi nekin olivat. 

Jostakin syystä kotimaiseen talvimetsään oli eksynyt myös pingviinejä. Vaikka niistä tykkäänkin, niin nämä nyt eivät oikein kuulu minusta suomalaiseen metsään. Tosin nuo kyllä näyttivät siltä että ovat laskeutuneet vieraalta planeetalta. Suorastaan hieman pelottavia otuksia minusta. Olisivat hyvin voineet olla sivuroolissa jossakin "Pingviinien taistelu, osa 4: Intergalaksinen sotatanner". Onneksi ne oli pistetty yhteen nurkkaan partioimaan. Hieman orvoilta tosin näyttivät seistessään siellä. Eivät muut metsän eläimet taineet oikein tykätä näistä?

Sitäkin söpömpiä olivat valkoiset siilit, taruolentoja tosin nekin, koska selvästi eivät olleet albiinoja. Tai sitten ne olivat afrikkalaisia kääpiösiilejä, niistä löytyy valkoinen versio. Olen jopa pidellyt sellaista kädessäni. Hurjan söpöjä eläimiä, melkein sellainenkin päätyi kotiimme, kunnes tulin järkiini ja totesin ettei ole meidän perheen lemmikki.  Nämä Ikkunan koristukset istuivat lumilyhtynsä kera pienessä luolassa. Olisipa meidänkin pihassa tällaisia, se joka kävi vierailulla taisi jäädä jonkin naapurin autolle toiseksi kilpajuoksussa. 

Iskämme joutui istumaan autossa odottelemassa meitä, parkkipaikan löytäminen oli ihan mahdotonta. Jopa kauppakeskuksen parkkihallissa oli täyttä. Ihmiset selvästikin olivat inostuneet shoppailusta. Onneksi minun ei tarvinnut mennä kauppoihin. Pelkkä ajatuskin täpötäydestä kauppakeskuksesta ahdistaa! Uskoisin kuitenkin että herrakin olisi löytänyt suosikkikohteensa. Meloja ei koskaan ylitä siltaa katsomatta voisiko sen alta meloa. Tuolla oli selvästikin pari melojaa. Ja kultakala joka uiskenteli sillan alla. Ja hyvässä CastleVille hengessä, muutamia sieniä. Kanssapelaajani tietävät että niistä saa tuikitarpeellisia sinisiä marjoja. 

Tai sitten herra olisi ilahtunut koskenlaskijasta? Tosin me emme harrasta koskenlaskua vaan ihan normi melontaa. Eikä tuolla laskijalla ollut edes kypärää päässä. Kuten ei muuten ollut sillä isälläkään joka kyyditsi lastansa polkupyöränsä tarakalla. Lapsi selvästi seurasi isänsä esimerkkiä. Lamppukin oli jäänyt kotiin, heijastimista nyt puhumattakaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Onneksi kuskimme oli hereillä, Volvossamme kunnon valot ja toimiva jarrupoljin.

Vaikka nyt alussa hieman urputinkin, niin kyllä tuo ikkuna kuitenkin tuo joulutunnelmaa. Kuten tuo Kaupan muukin joulukoristelu. Wulffin nurkan jokaista ikkunaruutua kiersi valokaapeli ja kullanväriset lamput koristavat Espan puolista päätyä. Ja Keskuskadulta otin ihan kuvankin. Olo oli kun häissä: jotakin vanhaa, jotakin uutta ja vielä jotakin sinsitäkin. Kaunista, kyllä se vaan niin on että joulu ei tule ellei saa nähdä Ikkunaa.

Aamusta pitäisi taas jaksaa ajaa töihin. Ellen muuten muistaisi, sain muistutuksen kun ohitimme krokotiilikaupan. Heidän puutaan kun koristi työhenkäni! No, tiedän ainakin mitä teen niille kun joskus päätän luopua niistä...tai ainakin tiedän mitä niistä voisi tehdä. Uskon että jää ajatuksen tasolle.

Päivän lauluksi valitsin erään klassikon, ne kun vaan ovat niin ihania. Tosin tänä talvena ei vielä ole tarvinnut eskimovarustusta ulkoillessa

The Christmas song

Chestnuts roasting on an open fire 
Jack Frost nipping at your nose 
Yuletide carols being sung by a choir 
And folks dressed up like Eskimos 


Everybody knows a turkey and some mistletoe 
Help to make the season bright 
Tiny tots with their eyes all aglow 
Will find it hard to sleep tonight 


They know that Santa's on his way 
He's loaded lots of toys and goodies on his sleigh 
And every mother's child is gonna spy 
To see if reindeer really know how to fly 


And so I'm offering this simple phrase 
For kids from one to ninety two 
Although its been said many times many ways 
Merry Christmas to you