Kirja 40: PS. Rakastan sinua

Helmet haaste lähenee loppuaan.

Luonnollisesti, nyt loppuvaiheessa, joudun jo miettimään minkä kirjan valitsisin kirjastosta, että saisin nuo viimeiset, puuttuvat kohdat listasta, merkittyä toteutuneiksi lukuhaasteiksi.

Viimeisin haaste oli alle 25 vuotiaana kirjansa julkaissut kirjailija. Ei tullut yhtäkään mieleeni. Tyttäreni toki ehdotti Veronica Roth'ia, hänen lempikirjailijaansa, mutta vaikka yritin lukea Outolinnun, ei se vaan ollut kirjani. Tosin hyvä puoli Rothissa olisi ollut "tulevaisuuten sijoittuva kirja", mutta kun ei vaan ollut minun kirjni. Siispä turvauduin googlen apuun ja päädyi, yllätys, yllätys, helmet-sivuille.  

Olen yllättynyt miten paljon, ihan tuttujakin kirjailioita löytyy, jotka ovat julkaiseet kirjansa jo hyvin nuorena. Mary Shelley'n Frankensteinin olisin itse asiassa tiennyt, en vaan muistanut kyseistä teosta. Enkä suoraan sanottuna tuntenut vetoa siihenkään. Liian monta elokuvaa on tullut katsottua.

Mika Waltarikin olisi kelvannut, jopa viisi hänen kirjaansa on ilmestynyt ennen herran 25:tä syntymäpäivää. Anna-Leena Härkösen Häräntappoasekin on klassikko, mutta siinäkin elokuva häiritsisi lukukokemusta.

Päädyin kuitenkin Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua. Ajattelin että on mahdollista että saisin kohdan "äitisi rakastaa" täytettyä. Äidin kohdalla homma nimittäin toimii käänteisesti: minä, tai siskoni, luemme kirjan ja jos kirjassa on onnellinen loppu, voimme hankkia sen äidille. Äiti ei halua uhrata aikaansa kirjoihin, tai elokuviin, joissa ei ole onnellista loppua. Ei taida tämä kelvata äidille. Ei ollut klassinen "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka " kirja. 

Kaipa minulla oli odotukset hieman turhan korkealla, en oikein saanut kirjasta sellaista: ah ihanaa-fiilistä. Luin kaikki reilut 500 sivua, sainpahan siihenkin kohtaan rastin. Ja koska kirjaa oli sen verran paljon hehkutettu luin vielä seurravankin: Där regnbågen slutar, joka oli tyyliltään täysin erilainen. Lukemisen kannalta PS. Rakastan sinua, oli kaikin puolin parempi, mutta kirjana, no, yöpöydällä olevana hömppänä ihan ok. Ja saahan sen nyt palauttaa kirjastoon, joten ei täytä yöpöytää turhaan.