Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kilpikonnia

"Ruoalla ei saa leikkiä!"

Kuulen edelleen isäni sanat korvissa, vaikka en ole vuosiin saanut kyseistä ohjeistusta. Kun näin FB:ssa kilpikonnia, tiesin kuitenkin että on aika leikkiä ruoalla! Sanoi isäni mitä tahtoo. 

Projektia varten tarvitaan nakkimakkaroita, tai kaipa prinssimakkaratkin kelpaavat, jauhelihaa, tai siis oikeastaan lihapullamassaa ja hieman juusto. Kaikki raaka-aineet sattuivat olemaan tarjouksessa lempikaupassani, joten eikun tuumasta toimeen!

Ensin leikkasin nakkeja palasiksi ja puolitin nuo "jalat". Ajattelin että ne olisi helpompi asetella oikeisiin kohtiin kun pysyvät kiltisti pellillä. Se oli huono päätös, jättäkää kokonaisiksi niin tulee kauniimpi lopputulos. Hännän voi toki puolittaa. "Päähän" vielä pieni viilto niin että konna saa suun.

Palaset asetellaan kilpikonnamaisesti odottamaan "kuorta"



Lihapullataikinan tein ihan perinteisesti sipulilla. Taikinasta sitten "kuori" nakkien päälle, eli keskimääräistä isompi lihapulla asetetaan nakkien päälle.


Pinnalle vielä juustoa ja sitten uuniin. Paistoin 180 asteessa reilu 25 min. 


Uudempi versio nauravista nakeista. Tosin tämä taitaa olla merikilpikonna kun raajat tuolla lailla kääntyilevät. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...